Eli, matka alkoi perjantaina 26. syyskuuta kuluvaa vuotta. Hyppäsin junaan Kuopiosta, Maarit ja äitinsä liittyivät seuraani Suonenjoella, josta matka jatkui aina Helsinkiin saakka. Siellä sitten Maaritin kanssa jätettiin kamat rautatieasemalle säilöön ja etsittiin lähin ruokapaikka (mikä sattui olemaan Forumin Rax, ja jossa muuten tapasin erään suht. uuden tuttavuuteni Tampereelta. Miks mualiman oikeesti pitää olla näin pieni?!)
Nooh, sitten satuin soittamaan eräälle Helsingin ystävälleni, että mahtaako hän olla keskustassa, ja niinhän siinä sitten kävi, että ruokailun jälkeen läksimme etsimään ko. ystävääni ja hetkeä myöhemmin löysimme itsemme eksyneenä Kaisaniemen puistosta, josta sitten kaverini tuli onneksi meidät noutamaan. :D Vietimme sitten iltaa hänen kavereidensa kanssa Kaislassa kummallisia pelejä pelaillen, kunnes häivyimme vaille puolenyön odottamaan viimeistä lentokentälle menevää bussia. Tässä vaiheessa tarinaa on huomautettava, että läheisyydessämme odotti eräs nuorukainen ison laukun kanssa, josta minä totesin Maaritille, että ihan ranskalaisen näköinen. "Kato vaan niin tuokin menee Toulouseen." (Tällä jutulla siis on ihan pointtikin. :D)
Mut joo, yö vietettiin lentokentällä, jossa saatiin ihan komeannäköistä valvomisseuraa. ;) Ja saatiin jopa nukuttuakin, ainakin semmoset reilu tunti. Ja eikun kuudelta kellonsoiton jälkeen lähtöselvitykseen ja etsimään lähintä kahviautomaattia. Portilla koneeseenlastausta odotellessa panin taas merkille tämän ranskalaisen näkösen kaverin, että kappas vaan, ainakin Lontooseen asti sama matka.
Lontooseen selvittiin hengissä, puoliks torkkuenhan se matka meni. Kaupunki oli sakean sumun peitossa, joten lasku viivästyi hetken, mut suht. ajallaan selvittiin kuitenkin paikalle. Tässä vaiheessa matkaa meillä siis oli edessä lentokentän vaihto Heathrow'lta Gatwickille, joten eikun laukunnoutoon ja siirto julkiseen kulkuvälineeseen! Ja eikös ollut meikäläisen laukku toista pyörää köyhempi, joten sitä sitten selvittelemään (korvaavat mulle uuden laukun). Onneks virkailija oli ihan huippu! :)
Nooh, eli pyöräpuolta laukkua raahaten ensin mentiin metroasemalle, mutta todettiin sen olevan liian vaikeaa, joten eikun kenttien väliseen bussiin. Metrohan olis ollut siitä kiva, että oltaisiin vähän nähty kaupunkiakin, vaikka matka kieltämättä olis menny aika hankalaks. Mut joo, bussiin siis, ja kappas! Kukas se sattui samaan kulkuvälineeseen myöskin! Tää söpö kiharapää, jonka yhteydet Toulouseen alkoivat näyttää aika todennäköisiltä. :)
Gatwickiin selvittiin hyvissä ajoin, pyörittiin vähän kentällä (joka osoittautui yllättävän isoksi!) ja vasta puol tuntia ennen lähtöö saatiin selville ylipäätään lähtöportti. Konehan lähti sitten lopulta n. puol tuntia myöhässä tämän aiemman sumun takia (joku toinen kone oli viivästynyt ja jotain sellasta). Mutta täällä sitten viimeistään selvisi tämän ranskalaisen mysteeri, eli herra siis todellakin oli menossa Toulouseen! Pieni on mualima, ei hitto oikeesti! Siinä sitten rupateltiin ja tehtiin tuttavuutta tämän Romainin kanssa, joka oli kesän vaihdossa Lappeenrannassa ja nyt menossa kotiin. Saatiin sitten loppujen lopuksi hänen äidiltään kyyti Maaritin asuntolaan, vaikka auto olikin pieni kuin mikä ja kaikkien laukkujen sisäänmahduttaminen vaati pieniä mielikuvituksellisia ponnisteluja. Tässä vaiheessa matkaa laukkuparkani menetti toisenkin pyöränsä, joten kantamisekshan se sitten meni. Mut kyllä huomas, että kävin kesän salilla, hah! ;)
Mut jesh, tytöt, eli Maarit ja Kaisa, asuvat siis ehkäpä parhaimmankuntoisessa asuntolassa, Daniel Faucherissa, kun minä puolestaan siinä huonoimmassa, Chapoussa. Tyttöjen kämpät on tosi siistit, kun meikäläisen taas... noh, on sitä ennenkin Neuvostoliitossa asuttu. :D Ei oikeestaan muita haittapuolia tämän rämäisyyden lisäks, kun keittiön/keittokomeron/minkä tahansa hellasysteemin puuttuminen. Ostan varmaan sellasen mikro/hella-vehkeen. Vaikka asuntolan vaihto varmaan on ensisijaisena vaihtoehtona. Kattoo nyt, ainakin mulla on netti täällä, tytöillä ei. Ja tää on pari kilsaa keskustasta, tytöillä ehkä joku 5. Kouluun tosin on pidempi matka, joku 6-7 km. Onneks bussit ja metro kulkee. Sain tänään ladattua bussikortinkin.
Viime päivinä ollaan lähinnä vaan tutustuttu kaupunkiin. Olin siis sunnuntain vastaisen yön Maaritin luona yötä energianpuutteen takia. Sunnuntai itse meni ettiessä avointa ruokapaikkaa (jota ei sitten loppujen lopuksi löytynyt muualta kun keskustasta) ja selviessä mun luokse. Saatiin onneks taas kyyti Romainin äidiltä mun asuntolaan, eli ei tarvinnut alkaa raahaamaan sitä 22 kiloa tavaraa pitkin metroa ja busseja.
Maanantaina mentiin käymään koululla. Paperihommathan menee täällä silleen, että juokset toimistosta toiseen, jossa sut neuvotaan jonnekin uuteen toimistoon, josta sitten taas takaisin, ja niin edelleen. Mutta suurinpiirtein ne akuuteimmat paperit saatiin järjestykseen. Puuttuu enää kurssivalinnat (ai mitenniin ne akuuteimmat...?), mut se taitaa olla vasta ensi viikon juttu. ("Älä tee tänään sitä, minkä voit jättää huomiseksi.") Koululla tehtiin myös eräänlainen lähtötasotesti, jonka tulokset saadaan perjantaina, sekä tavattiin kasa muita erasmuslaisia, mm. erään ruotsalaisen naisen, saksalaisen tytön ja pari tsekkiä ja brittiä. Hyvältä näyttää! :) Odotan innolla ensimmäisiä vaihtaribileitä! ;)
Tänään pyörittiin kaupungilla ja etsittiin halpoja pyöriä. Kaisa oli löytänyt netistä osoitteen, josta saisi käytettyjä pyöriä, ja joka oli lähellä mun asuntolaa, joten sinne siis. Nooh, kyllähän se löytyi, mutta se oli jokin tosi kummallinen pilveä polttavien hämärien taiteilijoiden ateljé, jossa soi psykedeelinen trance ja jossa ei tosiaankaan viihdytty sen pidempään, kuin mitä oli pakko. Selvisi, että pyöriä voisi ostaa vain keskiviikkoisin ja torstaisin, ja koska tänään oli tiistai, ei kyseinen herra, joka pyöriä myi, voinut niitä tänään myydä, vaikkei hänellä varmaan mitään muuta kovin tärkeää tekemistä olisikaan ollut. Taas tätä ranskalaista logiikkaa.
Huoh, tulipas pitkä teksti! Onnea sille, joka jaksoi lukea tänne asti. :D
Itse kaupungista kerron myöhemmin, mutta näin lyhyesti: todella kaunis!
Joten eikun ¡hasta la proxima!, vai miten se oli...
- Ave