Home sweet home!

Houhou!

Enpäs olisi koskaan uskonut olevani näin onnellinen päästessäni Suomeen. Ohhoh. Ja aahhh, kunnon kahvia! (Vaikken edes juo kahvia.) Oon nyt porukoilla Siilinjärvellä, huomenna kottiin ja ommaan sänkyyn ja — mikä tärkeintä — mun ihanan kissani Sonjan luo! ^^ Eli Kuopio, here I come!

Onpas kyllä tosissaan outoa olla täällä. En oo vielä tajunnu. Vielä eilen mä olin sateisessa Etelä-Ranskassa. Onpa absurdia.

Viimenen Toulousen viikkoni meni lähinnä eimailessa, ja pari oli partieliäkin (="pieni" tentti, o sea, väliaikatentti, tjsp). Hehe, jotka sitten meni enemmän tai vähemmän päin sitä itteensä, mutta ehkäpä se "ERASMUS" siinä paperin ylälaidassa auttais edes vähän... Eniten pelottaa edessä odottava kirjallisuuden tentti, sitä en kyllä pääse läpi. Ei kukaan sattuis tietämään mitään Hippolytoksesta?

Meillä oli myös niitä eimailuja, perjantaina kokoonnuttiin vetämään vuoden viimeiset salsat ElDoradoon, ja lauantaina käytiin oppimassa lisää paikallisesta kulttuurista nimeltä Occitania, tai siis, tarkemmin kielestä ja Occitanian alueesta, joka kattaa käytännössä koko Etelä-Ranskan (jos olette kuulleet ranskan kehityksen yhteydessä oc-murteista?). Itse kieli on melkein kuin katalaania, ja kielten puhujat ymmärtävät toisiaan, joten mun tekis mieli väitellä tästä Jérômen kanssa, että miksei ne vois olla saman kielen eri murteita, tms, mut ehkä annan olla (ko. aihe on herralle sydämenasia :D). Mut nii, visiitin päätteeks noustiin tämän Ostal d'Occitanian (la Maison d'Occitane, Occitania-talo) torniin, josta oli upeat näkymät koko kaupunkiin.

Muutenhan mä oon viettänyt paljon aikaa — yllätys yllätys — meksikolaisseurassa! Hehe, Chapoussa majailee semmonen n. 20-25 meksikaanon ryhmä, eri puolilta maata (Monterreysta, Cancunista, Hermosillosta...). Oon viettänyt paljon aikaa eritoten erään Jaimen kanssa, joka tavattiin syksyllä sattumalta kuutostalon hississä Muaritin kanssa. Esim. yks päivä katottiin pienellä porukalla Meksikon jalkapallon finaalia (Toluca vs. Cruz Azul) ja syötiin habanerosalsasipsejä. :) Voooeh, laitoin heti matsin jälkeen Eduardolle onnittelut hänen suosikkinsa Tolucan voitosta. ;)
Eräänä toisena iltana juhlistettiin koko tämän meksikolaisinvaasion voimin erään mehhikaanon synttäreitä (ja saatiin valitukset), ja no muutenkin tullut muisteltua mun reissuja. :) Huoh.

Mut jooh. Sitten tiistaina oli vielä viimenen illanvietto ennen matkaa, eiman "pikkujoulut". Oli kuule pukki ja kaikkee! ;) Vielä kerkes nähdä paljon kavereita ja toivotella hyvät lomat.


Eilen sitten oli The päivä. Lento lähti puoliltapäivin, mutta mä lähdin kotoa jo yhdeksän jälkeen (tällä kertaa ei ollu varaa myöhästyä!). Onneks sain Compans Caffarellille kantoapua uusseelantilaisesta kaveristani, joten kädet säästyivät edes vähän (laukkuni siis on ollut pyörätön Lontoon lennosta lähtien, sitä reilua 20 kiloa ei ole kovin mukava kanniskella ympäriinsä...).
Vaihto oli Munichissä, joka osoittautui erittäin kivuttomaksi. Vaihtoaikaa oli vain 40 min, mikä pelotti etukäteen, mutta portti löytyi saman käytävän varrelta n. 100 metrin päästä. Kyllä muuten meinas tulla itku, kun portin näytöllä luki isolla HELSINKI.

Mut jeps. Suomen kamaraa kosketin viimen kuudelta illalla, ja lopulta päädyin nappaamaan bussin Savvoon kun en junaan kerenny, ja Kuopiossa olin vaille kaksi yöllä.

Lomasuunnitelmat ovat sitten suurinpiirtein seuraavanlaiset: huomenna Kuopijjoon, jouluaatoksi ja -päiväksi Siiliin, sitten sieltä 26. päivä Jykylään, josta sitten myöhään yöllä/aamuyöllä 28. päivä kokka kohti Lappia. Uusivuosi vietetään sitten vaihtariporukalla (meitä on semmonen n. 50 hengen pieni porukka...), josta sitten 4. päivä ensi vuotta takaisin Jklään, ja Kuopion (ja Siilin) kautta Ranskaan 7. päivä. Kiinnostuneet ottakee yhteyttä! Kalenteri täyttyy äkkiä... :P

Hyvät lomat, joulut ja uudetvuodet! :)

Ave

Start wearing purple!

Jouh!

It’s been a while, ja tällä kertaa syynä on tietokoneeni, joka ei jostain syystä enää toimi. Tai siis toimii, mutta se koko vehje on yks iso ”ei vastaa”, eli toisinsanoen ihan heeeeelvetin hidas. Liekö joku virus vai mikä, mutta herrrmott mennee! Onneks kohta pääsee Suomeen ja korjaamolle. Ostan samantien sitä lisämuistia kans, ja formatoinniks kai se menee, vaikken haluais. Hitto se on kuule homma taas kerätä kaikki jutut takas, saakeli.

Nooh, kattoo nyt mitä ne nörtit siellä taikoo. :) Tuntuu kuin laitteessa olis yks valtavan iso mato, jonka vaan haluais kiskasta ulos, mut eihän se niin yksinkertasta tietenkään ole. Blah.


Mihinkäs mä viimeks jäinkään, se oli varmaan se Albin reissu? Tässä välillä on taas päässy reissailemaan ja touhuamaan vähän vaikka mitä.
Heti seuraavana perjantaina Albin jälkeen mentiin eimaporukalla kattomaan rugbya, matsia Stade Toulousain vs. Bayonne (viime vuoden ykkönen ja kakkonen). Enhän mä pelistä tajunnu hölökäsenpölläystä, mutta viihdyttävää oli silti! Ainakin tunnelmaa riitti ja sai huutaa äänensä käheäksi! :) Ja totta kai me voitettiin! ;) Haha, in your face, basque suckers (Bayonne on siis ranskanpuoleista baskimaata)!

Lauantaina jatketiin eimailua, kun saatiin kiertoteitse (= Jérômelta) kutsu erään toisen tuutorin, Emmanuelin, luokse syömään, ja sinnehän sitten mentiin avec Maarit. :) Ja sieltä ilta jatkui lopulta ElDoradoon ja kävellen kottiin.
Sunnuntaina mentiin illalla Janen luokse viettämään vähän pikkujoulua, Jane leipoi kookoskakkua ja Erica joitain ruotsalaisia sahrami-S:iä. Ja kiitos ja kumarrus Erican vasta vieraileelle kaverille, meillä oli glögiä ja pipareita! n___n Siellä istuskeltiin sitten kaveriporukalla, pari muutakin kaveria ilmestyi vähän myöhemmin. Että saipa edes yhdet ”pikkujoulut” vietettyä! :)
Viikollahan ei ikinä tapahdu juuri mitään, paitsi että Kaisan ollessa Pariisissa meistä tuli Maaritin kanssa kahta kauheempia lusmuja. :D Viime vklp menikin sitten Bordeauxissa tyttösten (eli Tanjan, Annukan ja Helmin) luona. Lähdettiin viime perjantaina (eli 5.12) ja tultiin sunnuntaina. Pe otettiin rennosti, käytiin vähän kävelemässä kaupungilla ja syömässä. Lauantai oli sitten demokraattisella (?) päätöksellä omistettu enimmäkseen shoppailulle, Bordeauxissahan sijaitsee Euroopan pisin ostoskatu (oliko se joku puoltoista km vai miten se meni). Ja illalla ulos!
Bordeauxin kaikki klubit sijaitsevat yhdessä ja samassa paikassa juna-aseman takana, mikä on aika mielenkiintoinen ratkaisu, mutta me onnistuttiin löytämään ehkäpä juuri se paras, ainakin musiikki oli mitä loistavinta!



Ja sunnuntaina sitten kiinalaisen kautta junaan. Oltiin perillä jo viiden aikaan iltapäivällä, mikä oli meikäläiselle elintärkeetä, sillä edessä odotti vielä elämäni ehkä paras ilta: Gogol Bordellon keikka!!!Paikkana oli Le Bikini, metrolinjan päätepysäkiltä vielä pari kilsaa aivan korpeen (eikä ristin sielua näkyvillä, kun etsin ko. paikkaa: asutuksen sijaan alueella on vain tehtaita ja toimistoja). Olin ensimmäisenä ovella odottamassa, mutta ainakin varmistin paikkani lavan edessä ja vieläpä suoraan Eugenen mikin kohdalla! Eli joo, hypin koko illan n. parinkymmenen sentin päässä tästä karismaattisesta ukrainalaisesta. Ja tapasin maailman suloisimman tytön siinä keikkaa odotellessa. Harmi, ettei kone toimi eikä voi nyt mesetellä sen kanssa, mut onhan tässä vielä aikaa.
Lämppärinä oli joku paikallinen bändi, luulen. Semmosta ihan letkeetä ska-reggae-rap –sekotusta. Itse Gogollin tullessa paikalle jengi sekos, ja yks kaks tunsin ihmismassan mun selässä (sekä neljäsosalitraa kaljaa T__T). Nooh, kyynärpäätaktiikalla säilytin paikkani, minähän en eturivistä luovu, perkele! Haha, nyt on käsivarret mustelmilla, mutta olokoot. ^^

Mut niin, en oo ikinä ollut vauhdikkaammalla keikalla, kun tää! Oikeesti, ei mittään järkee! Eikä kyllä ollu yhtään kuivaa kohtaa mun paidassa keikan jälkeen. Haha, jo senkin puolesta, että kaljan lisäks paidassa on nyt kivat muistot Eugenen läikyttämästä punaviinistä… Mutta sallittakoon tässä yhteydessä. ;) Ja hypin, siis käytännössä vaan HYPIN koko keikan! Nyt tekkee kippeetä kävellä, mutta tehkööt. :) Voeh, ei mulla kyllä edes löydy sanoja kuvaillakseni iltaa, se oli vaan niin jotain uskomatonta! Ja oonpahan ainakin kätellyt (tai pikemminkin pitänyt kädestä) kaikkia jäseniä ja saanut basistin nimmarin, haha. :D Ärsyttää vaan, kun piti lähtee niin aikasin pois, kun viimenen metro lähti puoleltaöin. Siis keikka kerkes loppua juu, mutta jengi jäi vielä sinne hengailemaan ja mä luulen, että ne bändin jäsenetkin olis tullu vielä vähän ajan päästä. Ärrr. Noh, ens kerralla sitten.

Tää viikko meneekin sitten opiskellessa, pitäis lukea Cien años de soledad ens viikoks ja oon vasta sivulla 15 tai jotain sinne päin (ja sehän on siis semmonen viitisensataa sivua suht. vaikeeta espanjaa… Go Ave!). Että hyvää viikonloppua…! :S

No ei, viikonloppuna pitää ottaa rennosti vielä kun voi, meikätyttö lähtee Suomeen nimittäin alle viikon päästä, tarkemmin keskiviikkona 17. päivä! Ihanaa, kunnon ruokaa, vihdoin! Ja salmiakkia ja suklaata ja glögiä ja kaikkee kivvaa! Heh, niin, ja on se ihan kiva nähdä perhettä ja kavereitakin… :D Hahah. No ei, oon mulla oikeesti ollu teitä ikävä.

Tällä viikolla olis vielä pari eima-iltaakin, mm. salsaamista ElDoradossa. :) Seuraava päivitys taitaakin tulla sitten jo pohjolasta! Kuvia lisäilen sitten kun tietokone ja yhteys sen sallii…

A très bientôt!

Ave

Kotiseutu(?)matkailua

Hoi!

Heti alkuun pahoittelut tekstin viivästymisestä, mutta onnekseni voin oman laiskuuteni sijasta syyttää hyvällä omallatunnolla internet-yhteyttäni, joka on yli viikon ajan pätkinyt aivan älyttömästi. (No okei on sillä laiskuudellakin ollut oma osansa… Myönnetään.) Mut jos totta puhutaan, niin asiassa olen ollut suht. kiireinen! Kaiken matkustelun ja juhlimisen lisäks on pitänyt tehdä semmostakin hassua juttua, kun käydä koulua! Kuvitella!

Niin, viimekshän jäin siihen Carcassonen reissuun ja Bordeaux’n tyttöjen visiittiin. Eli tytöt tuli perjantaiaamupäivällä Toulousen kautta, josta sitten hyppäsin samaan junaan ja matkettiin jatkaa etelään miltei Välimeren rannalle Carcassonneen (vajaan tunnin ajomatkan päässä täältä) Paikkahan jakautuu oikestaan kahteen eri kaupunkiin, on ville basse, ”alakaupunki”, ja itse Carcassonne, joka on cité, vanha ”yläkaupunki”. Pyörittiin ensin totta kai vähän alakaupungissa (jo siitäkin syystä, että juna-asema sijaitsee siellä) ja käytiin lounaalla, josta sitten suunnattiin pikkuhiljaa itse päänähtävyyttä, eli mahtavaa Carcassonnen linnoitusta katsomaan.

Ja pakko sanoa, että olihan se vaikuttavan näköinen! Ja maisemat eritoten! Mutta koska oltiin kukkulalla ja meren lähistöllä, oli tuulen voimakkuus jotain aivan uskomatonta! Kunpa olis sattunut riippuliitovehkeet matkaan, mut just tällä kertaa jätin kottiin… Itse linnoituksen kapeita ja kiemuroita katuja kuljeskellessa sitä melkein tunsi palanneensa keski-ajalle, mutta mikä kartalla näytti suhteellisen isolta, paljastuikin ehkä vain puolen hehtaarin kokoiseksi alueeksi! Vierailimme linnoituksen kreivien kartanossa ja Saint-Nazairen basilikassa, ja kahvin kautta lähdettiin pimenevästä yläkaupungista takaisin alas. Toulouseen saavuttiin sitten vasta puol kymmenen tienoilla, ja tytöthän nukkuivat viikonlopun Faucherilassa inhimillisissä olosuhteissa.

Lauantaina pidettiin tytöille tietenkin pikku Toulouse-turistikierros kirkkoineen ja ostoskeskuksineen. Ja illalla ulos, tietenkin! Mä kävin ennen tyttöjen kanssa törmäämistä Janen synttäreillä Jean Jaureksen vieressä, siellä oli ihan kivat kemut ja paljon kavereita. :) Ja sieltä sitten hit the city, tietty. Haha, ja minnekäs muualle päädyttiinkään, kun Frigoon. Huoh, mut oli hauskaa enivei!

Sunnuntaista selvittyämme käytiin vielä syömässä ennen tyttöjen junan lähtöä ja saatettiin tylleröt radalle.

Viikko menikin sitten osittain pummiessa, kun ei vaan yksinkertasesti riittäny energiat! Kouluhommia tehdessä ja masentavasta syyssateesta selvitessä, kavereiden piristävässä seurassa tosin. :) Torstainahan alkoi jo viikonloppu, ja sattui olemaan eräs tämän maan tärkeimmistä juhlista (ainakin opiskelijaelämässä): Beaujolais nouveau, eli vuoden ensimmäinen viinisatsi lajiaan! Koko kaupunkihan oli tietenkin viininmaistelutunnelmissa! Me mentiin ensin Romun (kaverini Mathieu, älkää kysykö :D) kanssa käymään moikkaamassa sen paria kaveria Café Populairessa (eräs rokkibaari Jaureksella), mutta sieltä vaihdoin pian maisemaa eräiden italialaisten kavereiden luokse kotibileisiin Capitolen kulmille, josta sitten suunnattiin porukalla kaupunkiin ja St. Pierren aukiolle. Huhhuh sitä väenpaljoutta! Ja musiikki soi joka paikassa, humaltuneiden ihmisten laulamisesta puhumattakaan! :D Voi sitä huutoa ja pullojen kilinää, jotkut pojat tanssivat jopa aukiolla olevan kioskin katolla. Joillakin oli pasuunat ja trumpetit, yms puhallinsoittimet matkassa… Kaiken kaikkiaan yksi iso kaaos. :D Mutta loistava sellainen!

Jossain välin läksin etsimään Romua, joka oli selvinnyt kavereidensa kanssa keskustaan myöskin, ja heidät löydettyäni sattui silmääni erään rakennuksen ikkunassa tuttu hahmo, italialainen vaihtari Nicola! Ja eräs tutoreistamme, Pierre, ovella menossa sisään. Joten eikun sekaan vaan kotibileisiin, ja siellähän se loppuilta sitten kuluikin erasmusmeiningeissä! :)

Perjantai oli sitten ”normi” ulkoiluilta. Mentiin ensin tyttöjen kanssa St. des seinsiin (rokkibaari St. Pierrellä, mentiin mun pyynnöstä), mut Kaisa ja Maarit vaihto äkkiä naapuribaariin. Mä jäin vielä hengailemaan ja liityin eräiden brittien seuraan, josta sitten jatkettiin tyttöjen kanssa baarien kiinnimennessä homoklubille, Shanghaihin.

Lauantai menikin sitten taas erasmusmeinigeissä. :) Tarkoitus oli lähteä vain hetkeksi (kröhöm, nii vissiin!), koska sunnuntaiaamuna minun piti olla bussiasemalla lähtövalmiina Albin reissua varten kello 8.15., mutta tietäähän sen, mitä seuraa, kun meikäläinen lähtee ”vaan yhille”. Eli mentiin Romun kanssa EIMAn soirée 70’s:iin Bar l’Episode caféen, sieltä kaveriporukalla ElDoradon lattaritunnelmia jammailemaan, ja lopuks mä, Romu ja Jérôme (yks tutoreista) päätettiin vielä ilta litralla sangriaa El Borriquito locossa samoilla kulmilla. Lopputulos: puolentoista tunnin reiluilla yöunilla olin vähän vähemmän pirteänä valmiina uuteen aamuun ja kokemukseen.

Reissu oli siis suunnattu n. tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Tarnin alueeseen, eli käytännössä kahteen kaupunkiin: Albiin ja vähemmän tunnettuun pikkukaupunkiin nimeltä Corders-sur-Ciel. Reissu oli Toulousen ykkösyliopiston, eli Université de Toulousen järkkäämä (Ranskassa yliopistot yleensä numeroidaan, sillä isoimmissa kaupungeissa niitä on useita. Meidän on numero kaksi, lisänimenä Mirail), johon ilmoittauduttiin Kaisan bongattua mainos täällä Chapoulan ilmoitustaululla. Vaikka sää olikin pilvinen ja ajoittain suht. sateinen, ainakin mulla oli kiva päivä. Kierreltiin kaupunkeja kahden oppaan voimin, ja käytiin mm. Toulouse-Lautrec –museossa. Nättiä oli. :)

Tää päivä onkin sitten mennyt tunneilla nuokkuessa ja palellessa (voi lämmitys sentään!). Kouluhommia kai sitä pitäis taas tehdä koko viikko, mut onneks kohta on jo viikonloppu! ;) Ja itsenäisyyspäiväksi, eli joulukuun ekaks viikonlopuks, mennään vastavierailulle Bordeauxiin, joten sitä odotellessa! :)

A la prochaine!

Ave Kaisa Maarit Barcelona

¡Hola!

Nyt kun pari päivää kerenny levähtää, niin vois olla paikallaan tehdä (epä)virallinen matkaselonteko. (Olimme siis pidennetyn viikonlopun tyttöjen kanssa Cataluñassa Espanjassa pikkukylässä nimeltä Barcelona, ehkä olette kuulleet?)

Matkaan lähdettiin perjantaina 7. kuluvaa kuuta, ja meikäläisen osalta olis muuten jäänyt lähtemättä, ellei meidän juna olis ollut myöhässä. Sen verran tiukille meni ruuhkien kanssa (voitte kuvitella mut manailemassa täydessä bussissa tukkosessa liikenteessä). Mut niih, onneks sentään selvittiin kaikki junaan, joka sitten lopulta lähti ehkä joku parikyt minuuttia myöhässä. Ja heh, edellisenä iltana mä olin menny kaveriporukalla ulos, joten parin tunnin yöunien jälkeen itse junamatka meni lähinnä nukkuessa. Parin kolmen tunnin päästä tultiin rajalle ja asemalle nimeltä La tour de Carol (mitkä maisemat!)

Siellä sitten vaihdettiin bussiin, jolla ylitettiin itse raja. Bussimatka kesti suurinpiirtein tunnin, ja sanotaanko, että oli kyllä kamalin tunti pitkään aikaan! Kyseessä oli kapea ja helvetin mutkainen vuoristotie, vähän Kalifornian niemimaan malliin. Siinä sitten vaan kateltiin ikkunasta, että onpas ihana pudotus tuossa parin sentin päässä. Olipa vähällä, ettei soitettu äidillemme, että mä rakastan sinua ja haleja kaikille.

Mut niin, bussimatkasta selvittyämme oli edessä taas junamatka. (Olipa muuten ihanaa päästä takas "maan pinnalle"!) Ja oltiin Espanjassa, jee! :D Tällä kertaa meni taas parisen tuntia. Alussa lähes tyhjä juna täyttyi aika äkkiä, kun koululaiset pääsivät koulusta viikonlopun viettoon. Ja yks kaks oltiinkin sitten jo maan alla ja keskellä junaraitojen sokkeloa. Eli toisin sanoen: Barcelonassa. Yhden aseman verran liian pitkälle mentyämme ja hostellia ensin päinvastaisesta suunnasta etsittyämme löysimme viimein itsemme keskellä vilkkainta turistipääkatua, La Ramblaa, josta ekan yön hostellimme vihdoin löytyi. Ja eikun nokosille!

Levänneenä ja nälkäisinä käytiin syömässä eräässä pitapaikassa, josta sitten tulikin meidän vakiopaikka, ja käytiin Boguería-torilla, jossa oli myynnissä kyllä ihan kaikkea laidasta laitaan!

Ja no pyörittiin muutenkin vähän pitkin tätä La Rambaa ja ihmeteltiin patsastaiteilijoita. :)

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten aika aamutuimaan vähän kiertelemään, vaihdettiin hostellia (alunperin meidän oli tarkoitus nukkua Fabrizion ja Martinin luona, mutta Fabrin vanhemmat oli tullu kylään [ihan niinkun se ei olis tienny siitä aiemmin ja voinu ilmottaa ajoissa] joten piti sitten äkkiä löytää mahdollisimman halpa majoitus: 12 hengen dormi :D), ja vähän aikaa hostellin tasoa ihmeteltyämme lähdettiin tutkimaan Gaudín töitä. Ensin suunnattiin Sagrada Famílialle, totta kai. Wow, mikä ilmestys, vaikka se onkin erittäin keskeneräinen!

Sieltä sitten lounaan kautta tsekkaamaan Casa Míla, ja lopuks Casa Batlló. Jälkimmäinen on ehdottomasti kaunein rakennus, jonka olen tähänastisen elämäni aikana nähnyt! Siis sitä ei voi edes sanoin kuvailla, eivätkä kuvat tee sille ollenkaan oikeutta! Naureskelin tytöillekin, että olisin voinut tehdä Facebookiin kokonaan oman kansion pelkästään Casa Batllólle, sen verran kuvia tuli otettua! :D

Voooeh, kylläpä tekkee hyvvää vaan katella kuvia ja muistella. :)

No mut jesh, tää oli siis lauantai. Illalla oli tarkotus lähtee ulos Fabrin ja Martinin kanssa, mutta siinä vaiheessa kun me oltiin jo lähtövalmiina, ei pojista sitten enää kuulunutkaan mitään, joten lopulta lähdettiin kaupungille meidän dormikavereiden brasilialaisen Diogon ja argentiinalaisen Cristianin kanssa. Eikä loppujen lopuks edes päästy klubillekaan sisään veemäisen portsarin takia. Perkele. Mut mulla ainakin oli hauskaa... ;)

Sunnuntaina otettiin rennosti ja lähettiin sunnuntaipuistokävelylle Park Güelliin, joka on siis myöskin Gaudín tekeleitä. Sää oli mitä ihanin, välillä tuli ihan hiki otsaan t-paidassa! Eli siis aurinkoa ja lämpöä riitti. Sinne mennessä ihailtiin kauniita katuja ja toinen toistaan hienompia rakennuksia, ja puistossa otettiin ihan rennosti. Kirjoteltiin kortteja, lompsittiin kiemuroita katuja ja kuunneltiin rentoja reggae-katusoittajia. Niin, ja tietty taas ihailtiin Gaudín uskomatonta kädenjälkeä. Meidän latinotkin tuli paikalle, tosin just kun me lähettiin pois. Illalla päädyttiin vielä pieneen mutta erittäin tunnelmalliseen (tosin hintavaan!) Les gens que j'aime -baariin yhdille porvaridrinksuille ja sitten kottiin nukkumaan!

Maanantaina meidän kaupunkikiertely jatkui. Ensin käytiin Maaritin kanssa hankkimassa barcelonalainen hiustyyli, jonka jälkeen käytiin pyörimässä Barri Gótikissa ja muutenkin pitkin vanhaa kaupunkia. Kerettiin vähän shoppaillakin (tosin Maaritin mielestä varmaan liian vähän :D). Viideltä treffattiin sitten Joen kanssa (vihdoin spanski, joka ei petä lupauksiaan! Mehän ei sitten loppujen lopuks kuultu enää mitään niistä mun renttukavereista, joten hostellikin varattiin suosiolla loppuun saakka), ja lähdettiin käymään Tibidabo-vuorella (kaikki Frendejä seuranneet tietänevät ko. paikan? ;) ). Sieltä oli uskomattomat näkymät kaupunkiin, joka hohti kultaisena iltahämärässä. Tän jälkeen käytiin tapaksilla syömässä kaupungin kuuluisimpia papas bravas -pottuja, ja vähän kaikkea muutakin, tietty. Ja oli kyllä ihan maineensa arvoisia, sanon minä! :) Vooeh, tuleepa oikeen vesi kielelle, kun muistelee niitä (ja kattoo tuota mun nuudeli-/valmissoppa-hyllyä... ¬¬).

Tiistaina tehtiin sitten kompromissi nähtävyyksien suhteen: kukin menee, minne haluaa. :D

Mä päädyin pyörimään argentiinon kanssa mm. rannalla, Barcelonetalla ja pitkin Barri Gótikia, Kaisa kävi mm. Muchan taidenäyttelyssä ja puistoissa ja Maarit shoppaili. Saatoin Cristianin lopulta bussiasemalle (mies jatkoi matkaansa Portugaliin) ja kävin vielä vähän pyörimässä kaupungilla. Illalla treffattiin taas Joen kanssa ja käytiin tapaksilla, jonka jälkeen juomaan tähänasti parasta maistamaani sangriaa tunnelmalliseen kellaribaariin nimeltä La Ovella negra, josta sitten jatkettiin klubittamaan Reial-aukion laidalle paikkaan nimeltä Jamboree.

Ja keskiviikkona sitten nokka kotia kohti! Meidän oli tarkotus käydä ton reissun aikana myös erotiikkamuseossa, mut mun suureks harmiks ei aika sitten riittänytkään (tai pikemminkin energiat). Et sitten vaan kamat valmiiks, ja lounasravintolan kautta viimeistä kertaa kävelylle pitkin La Rambla de Catalunyaa, jota oltiin kävelty varmaan ainakin sen parikymmentä kertaa eestaas viiden päivän aikana! Tällä kertaa matkalla oli onneks vaan yks vaihto, eli juna meni La tour de Caroliin saakka, jossa siten vaihettiin. Ja vaikka meillä oli joku parikymmentä minuuttia vaihtoaikaa, muistettiin vasta sinä samana sekuntina, kun juna nytkähti liikkeelle, ettei me leimattu junalippujamme! (Täällä siis leimaaminen on matkustajan vastuulla, ennen junaraiteelle menoa pitää käyttää lippua semmosessa laitteessa. Mikäli lippua ei oo leimattu, se lasketaan luvatta matkustamiseks, koska leimaamattoman lipun voi vielä käyttää uudestaan tai vaihtaa. Eli sakkoa semmoset 105 €.) Noooh, paniikkihan siinä iski ja päädyttiin ratkaisuun, että jos konduktöörisetä tulee, niin mehän ollaan tyhmiä turisteja jotka ei osaa sanakaan ranskaa ja englantiakin vaan huonosti. Heitettiin läksykirjat äkkiä kassiin pois näkyvistä, ja mentiin muka unten maille (tosin toiset tytöt tais oikeesti nukahtaa). Noh, setähän tuli, mut se vaan mätkäs leiman lippuun, repäs vähän kulmaa ja siinä se. :D Että se siitä paniikista!

Mut jeah, perillä oltiin joskus puol yhentoista tienoilla. Eli matkaan meni joku seitsemisen tuntia. Oltaishan me päästy paljon nopeamminkin, mut se olis sitten ollut joku 60 € kalliimpi. Nythän me päästiin n. 40 €:lla eestaas, joten mikäs siinä Pyreneiden maisemia ihaillessa! :)

Että semmonen reissu! Lisää kuvia siis Facebookissa, mikäli kiinnostaa ja satut kuulumaan fb-kavereihini.

Eilenhän kävin Bordeaux'in tyttöjen, eli Annukan, Tanjan ja Helmin, kanssa Carcassonnessa, mutta se onkin jo sitten toinen tarina. :)

Kirjotan sitten ens kerralla lisää, nyt lähetään tyttösten kanssa viihteelle!

¡Adiós!

This is Halloween!

Böö!

Jeps, niin se vaan vierähti viikonloppu ja Halloween. Perjantaina lähdettiin sitten kuitenkin vähän tutkimaan juhlatunnelmia kaupunkiin, ja sitähän riitti! Musta oli ihanaa nähdä, miten se alkaa vallata täältäkin jo jalansijaa. :)

Lähdettiin porukalla, eli minä, Maarit, Kaisa, Edvinas, Mahrez tyttönsä kanssa, Vincent ja kaks muuta poikien kaveria, joiden nimiä en muista. St Pierren kautta muut meni Bar Basqueen, mutta pikaisen pyörähtämisen jälkeen päätin, etten jaksa jäädä sinne, ja vaihdoin naapuribaariin (joka sattuu olemaan yksi suosikeistani ja aika hyvä vastine Timelle) le St des seinsiin. Noh, sehän oli ihan yhtä täynnä kun yleensä, ja tällä kertaa oli jopa jonoakin. Teema oli tietty päivämäärän mukainen, ja pukeutuneet itse asiassa pääsivätkin jonon ohi, mut ei onneks tarvinnu kauaa jonottaa.

Siinä sitten vähän aikaa pyörin ja ihmettelin itsekseni, mut ei kauaakaan, kun jo löytyi tuttuja. Tarkemmin eräs poika meidän kirjallisuuden kurssilta, joten liityin sitten hänen ja kavereidensa seuraan ja lopulta jatkoille (toiset lähtivät kiltisti Chapoulaan).




Lauantaina sitten vaan uuteen nousuun ja EIMAn Halloween-iltaan. Paikkana oli sama pikku alakerta, kuin hattu-lasit -illassa, mutta eipä tuo menoa hidastanut. Ja tällä kertaa ei onneks ollut ihan niin täynnä kuin viimeks, joten kyllä se siitä. Ja meno oli yhtä loistavaa kuin yleensäkin! Ja jatkoillehan siitä sitten näistäkin kemuista mentiin, tarkemmin yhden meidän tutorin luokse parin korttelin päähän. Ja eikun aamun eka metro kotiin ja nukkumaan siinä kuuden jälkeen. :)

Voih, ja tämä päivä oli mukamas pyhitetty kouluhommille, mutta kissanviikset. En oo saanut mitään, siis en kerrassaan mitään aikaan! Huoh! Eihän tästä tuu mittään. Nytkin kirjotan tätä blogia vaikka pitäis olla kirjottamassa elokuva-arvostelua espanjaksi. Lisäks tiistaina on eka partiel espanjasta, tarkemmin verbeistä. Ö-öy. Ja pitäis tehdä ens viikon aikana essee La Fontainen Fables:sta. Mut onneks on jotain positiivistakin: 5 päivää Barcelonaan! Ja kuulin jo juttua, että lakko alkaisi 20. päivä, joten sitä odotellessa... ;)


Mut joo, jospa nyt sais edes jotain tuohon paperille vielä tämän illan (korjaan: yön) aikana.


¡Adiós!