keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Lakkoilua ja maaseudun rauhaa

Hoi taas!

Jatkan taas tätä mun tarinaa, oon tällä hetkellä junassa matkalla muaseuvulle, eli voin taas käyttää ajan hyödyks kirjottelemalla.

Mihinkäs sitä jäätiinkään... Hmm taisin päästä jopa takas Toulouseen. Sittenhän mulla kerkes ollakin ehkä yks normaali koulupäivä ennen kun täällä päätettiin alkaa lakkoilla. Mun koulussahan lakkoillaan joka vuos, poikkeuksetta (saakelin vasemmistohumanistit), mut tällä kertaa ne olivat pikemminkin opettajat, jotka pääasiassa lakkoilivat! Alussa meillä oli ehkä puolet luennoista, koska se oli opettajakohtaista pidetäänkö luentoja vai ei, ja tätä jatkui ehkä semmoset kuukauden päivät (eli pääsin jopa ilmoittautumaan joillekin kursseille, jei!), mut sitten nää meidän grevistit, eli lakkoilijat, päättivät, että eihän se käy että toiset lakkoilee ja toiset käy koulussa, joten ei aikaakaan kun koko kampus blokattiin. Siis käytännössä joka ikisen sisäänkäynnin ja oven eteen kasattiin naurettava kasa tuoleja ja pöytiä, ettei kukaan vahingossakaan pääse sisään. Huoh. Välillä jopa koko kampuksen sisäänkäynti oli parisen viikkoa lukossa, mut muuten on yleensä vähintään kirjasto ja ruokala, sekä muutamat päätoimistot olleet auki.

Minähän en edes tarkalleen tiedä, miksi täällä lakkoillaan, ilmeisesti jotain uutta yliopistouudistusta vastaan, mutta se, mitä tämä uudistus koskee, on mulla aika hämärän peitossa. Meitähän on siis informoitu tosi hyvin, hmmm... Mut pääasia on, että kovaäänisiä pitää olla! Täällä oli alussa harva se päivä (väh. kerran viikossa) mielenosoituksia vähän pitkin kaupunkia sekä tietty useasti viikossa yleisiä kokoontumisia, jossa mietittiin että mitäs sitä tehtäis. Raadikaaleimmin kävi, kun henkilökunnan pitäessä palaveria paikalle hyökkäs nelisensataa naamioitunutta grevistiä hajottaen kokouksen ja mm. tuhoten papereita ja hajottaen paikkoja (tästä alkoi totaalinen blokkaus).

Pari kertaa on myös ollut öitä yliopistolla, eli käytännössä jengi kokoontuu yhteen suurimmista luentosaleista ryyppäämään ja polttelemaan vähän mitä sattuu samalla kun bändit soittaa tai vaihtoehtoisesti vastapäisessä salissa saattaa olla joku leffa, väittely, tms. Mäkin kävin parissa tällaisessa, ihan ensimmäisessä silloin alkuaikoina, jolloin oli tosi paljon porukkaa, loistobändi, kummallinen taideleffa ja hyvä meininki! (ideana/ongelmanahan on se, että meidän yliopisto on ihan hemmetin kaukana, eli käytännössä vain metrolla saavutettavissa, ja metro ei kulje puolenyön ja aamuviiden välillä = pakko yöpyä yliopistolla), mut sitten tässä ehkä kuukauden päivät taaksepäin kun menin tsekkaamaan ehkä neljännen tai viidennen järkätyn yön, oli porukka tosi radikaalisti vähentynyt (lue= ketään ei vaan enää kiinnosta paskan vertaa).

Joten noh, tämä blokkihan siis jatkuu edelleen, lähes neljä kuukautta sen alkamisen jälkeen. Tosin nythän mulla on kuitenkin ollut tiiviit sähköpostiviestittelyt mun proffien kanssa, että mites mahdolliset kokeet, jottei tämä lukukausi mene ihan hukkaan (ja jotta saisin edes ne ensimmäisen lukukauden arvosanat ja kurssimerkinnät!) ja noh yksi koe mulla olikin jo, sekä pitää palauttaa pari kotityötä ja ehkä tehdä vielä pari koetta lisää. Tietenkin olosuhteet huomioonottaen, sillä eihän meillä ole edes mitään materiaalia, josta opiskella.
Välissä kerkes olla pari viikkoa ihan ”oikeeta” lomaakin, mut käytännössä mä siis oon ollut koko toisen lukukauden lomalla. Eli sitten reissun päälle vaan! ;)

Lähinnä aikahan on mennyt nauttiessa vapaa-ajasta kavereiden parissa ja vaan... ollessa. :D Alussa tuli käytyä paljon rinteessä Pyreneillä, sillä meidän (puoliksi toimiva) yliopistoliikunta järjesti halpoja ’sortie du ski’:tä, sillä koululta löytyivät kaikki varusteet, eli maksettavaksi jäi vaan hissilippu ja pieni osa bussivuokraa. Eka kävin kerran suksilla ja sitten pari kertaa laudalla. Samoin maaliskuun alussa iski joku helleaalto tai jotain, siis käytännössä toppikelit, joten tuli pidettyä monet piknikit lähinnä erasmusvoimin. :)

Maaliskuun puolessavälissä häivyin viikoksi maaseudulle yhden hyvän ystävän luokse noin parin tunnin junamatkan päähän pieneen kolmensadan hengen kylään nimeltä Simacourbe, joka taas on lähellä kaupunkia nimeltä Pau (lausutaan ’po’), joka puolestaan on suht lähellä Espanjan baskimaan puoleista rajaa. Siellä sitten lähinnä nautittiin maaseudun rauhasta, käytiin uskomattoman pittoreskeissä pikku maalaiskylissä, soiteltiin kitaraa ja pianoa, sekä pelattiin Guitar Herota. :D Käytiin myös lautailemassa tän mun kaverin perheen voimin yhdellä Pyreneiden suurimmista laskettelukeskuksista ja ajettiin pienillä maalaisteillä satasta viidenkympin rajoitusalueella (sekä ekaa kertaa elämässäni 170 km/h motarilla. Huhhuh!). Ja oon nyt itse asiassa menossa juuri tämän saman kaverin luokse pitkäksi viikonlopuksi (keskiviikosta maantaihin).

Toulousiin kotiuduin maaseudun rauhasta tiistai-iltapäivällä 23. maaliskuuta, ja heti seuraavan päivän illalla lähdettiin Maaritin kanssa Lontooseen, mutta se onkin sitten jo toinen tarina... ;)

À la prochaine!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Matkaselontekoa, vol.2

Huomenta!

Meijän netti ei (taas vaihteeks) toimi, joten käytän tilaisuuden hyväkseni ja jatkan tarinaa täällä Wordissa, josta sitten voi helposti kopypastettaa blogiin yhteyden palattua.

Eli Toulousiin on nyt jopa selvitty. Heh, ja keskelle koeviikkoa. Yhden kokeenhan mä missasin jo maanantaina, kun mä laskeuduin vasta keskiviikkona, mut oltiin opettajan kanssa sovittu, että teen sen sitten perjantaina (sama tilanne Maaritillakin). Seuraavalla viikolla oli sitten muutama koe lisää, pari espanjan koetta, ranskan koe, ja no sen kirjallisuuden mä jätin suosiolla pois. Enhän mä ollut tajunnut luennoilla sitä viittä sanaa enempää, ja vielä vähemmän mä ymmärsin niitä saakelin kirjoja, joita olis pitänyt sitten analysoida. Varsinkin, kun loman aikana olis pitänyt tehdä ja palauttaa semmonen iso analyysi kirjasta, jota ei sitten edes löytynyt netistä (saati suomalaisista kirjastoista). Joten hip hei ja hellurei, saakelin 1500-1700 -lukujen runous ja teatteri!

Sitten noh, normi meno vaan päälle, kuten aina. Oli ihana palata takaisin Toulouseen ja nähdä taas kaikkia kavereita, ja tietty pistää taas bileitä pystyyn! :) Pidettiin parit iltamat niiden Lapin toulousilaistenkin kesken, sitten kerkes olla parit erasmusbileet ja eimailua. Tammikuun puolessavälissä saatiin suomalaisseuraa, kun Maaritin kaveri Milka tuli viikoks kyllään, ja koko konkkaronkan voimin juhlistettiin myös meidän prinsessan, Kaisan, synttäreitä.

Kaisahan lähti sitten tammikuun lopulla, ja mä puolestani häivyin reissun päälle tuonne Iberian niemimaalle, tarkemmin Madridiin, Lissaboniin, Portoon ja Barcelonan kautta takas Toulouseen. Madridiin laskeuduin keskiviikkoiltana 21.tammikuuta ja viivyin semmoset kolme ja puol päivää. Näin hyvää ystävääni Nooraa ja kasan viime vuoden vaihtareita Jklästä (Auroran, Esterin, Javin ja Alejandron), kävin taidemuseoissa, kiertelin kaupungilla ja sain kasan uusia tuttavuuksia.
Lissaboniin jatkoin lauantai-iltapäivällä. Siellä liikuin pääasiassa yksin, mut sitten toisena päivänä treffattiin Brunon, yhden viime vuoden Kuopion vaihtarin kanssa, joka sitten näytti mulle paikkoja ja vei mut vaikka minne autollaan (kätevää!). :)

Maanantaiaamuna jatkoin junalla Portoon, jossa minua oli vastassa Barcelonassa tapaamani brasilialainen Diogo, jonka luona sitten bunkkasin (taaskin: kätevää!). Herran kanssa kierreltiin kaupungilla, ja illalla käytiin yksillä Davidin kanssa, joka on myöskin näitä ex-jkläläisiä. Valitettavasti aikatauluni oli vähän turhan tiukka (vaikka edellinen viikko olikin lomaviikko kokeiden ja uuden lukukauden välissä), joten Portossa olin vain yhden yön. Matka jatkui kohti Barcelonaa tiistai-iltana, mutta ennen sitä kerkesin nähdä mun ihania Portugalin tyttöjä, Anaa ja Vandaa, jotka siis ovat myös entisiä Jklän vaihtareita. ^^

Noni, ja eikun kokka kohti ah-niin-ihanaa Barcelonaa! ^^ Jo Porton lentokentällä tapasin erään charmantin nuoren miehen nimeltä David, joka oli vaihdossa Portugalissa mutta nyt menossa kotiinsa Barcelonaan lomalle, ja jonka kanssa meillä oli sama ongelma: kuinka mahduttaa kaikki se tavara yhteen käsimatkatavaraan! Kaikki mahdolliset vaatteet päälle vaan, ja loppu onkin sitten taikaa ja hyvän laukun omistamista. Molemmat onneksi päästettiin tiukkojen lentoemäntien seulovan katseen ohi ja koneeseen. Huh, tästä eteenpäin no problemo! Tai no, oli sen verran kuitenkin problemo, että kone piti aika hyvin omaa elämäänsä siinä matkan loppupäässä, kun oli vissiin myrskyä tai jotain ilmassa, mutta hengissä selvittiin kuitenkin maan kamaralle. :) Ja no alettiin sitten siinä herran kanssa miettiä ääneen, että olisikohan joku autolla liikkeellä ja menossa Barcelonaan (konehan siis laskeutui Gironaan, kaupunkiin n. 60 km päässä Barcelonasta. Halpalentoyhtiöiden käyttämä.), ja eräs herra sitten ohikulkiessaan kuuli tuumailumme ja tarjosi meille kyytiä. Kätevää!

Joten eikun mukavasti autolla keskustaan (muuten olisi pitänyt maksaa vähän turhan paljon bussikyydistä). Toki maksettiin myös tälle meidän kuskille, päästiinhän me käytännössä Davidin kotiovelle saakka. Ja noh koska kello näytti jotain yli puolenyön, ja mun alkuperäinen suunnitelma oli hengailla ulkosalla yö ja napata ensimmäinen juna aamulla kohti Toulousea, ei mulla ollut oikein mihin mennä. Olin luottanut paikallisen kaverini Joen varaan, mutta koska olin itse (ja Joe myös) väsynyt, päätin ottaa Davidin majoitustarjouksen vastaan ja jäin erään brasilialaistytön kanssa nauttimaan barcelonalaisten vieraanvaraisuudesta (ja Davidin äidin kokkaamasta lämpimästä kotiruoasta!). Aina vain kätevämpää!
Illalla käytiin vielä pyörähtämässä kaupungilla morjenstamassa paria Davidin kaveria, mutta väsymys vei voiton ja palattiin melko pian.

Aamulla herään sitten hyvissä ajoin, käyn suihkussa ja syön vähän aamupalaa, kaikki pakattu ja ok, todo muy tranquilo, kunnes vilkaisen kelloon. Eihän tuo ole oikeassa, kunnes vilkaisen toiseen kelloon ja tajuan unohtaneeni siirtää kelloa tunnin eteenpäin! Voi perkele. Sinne meni juna!

Noooh, eipä siinä sitten muuta kun ”David, anteeks kun herätin, mutta ööh, voisinko mä tarkistaa juna-aikataulut koneelta...?” No mutta nou problemo, onneksi ihanaiseen Toulouseen löytyy paljon menijöitä ja junia, joten nappaan seuraavan junan puolenpäivän aikaan ja vaihdan Le Tour de Carolilla, jossa epäonnekseni huomaan, ettei siellä mikään paikka ole auki keskiviikkoisin (?!?), joten päädyn ostamaan lähiapteekista ylihintaisia karkkeja ja keksejä lounaakseni ja päivällisekseni. Onnekseni junalippuni on kuitenkin edelleen voimassa, joten eipähän tullut ainakaan lisäkuluja.

Joten vihdoin keskiviikkoiltana 28 tammikuuta astun jalallani ihanaiseen Chapouun ja pieneen koppiini. Ja kiitän onneani, etten jäänytkään vielä yhdeksi päiväksi Barçaan, niin kuin olin jo jossain välin harkinnut, sillä kotona mulle selvisi, että seuraava päivä, torstai, olisi yleinen lakkopäivä eivätkä edes junat kulkisi. Huoh! Siinäpä olisin jäänyt saakelin La Tour de Carolille ihmettelemään...

Mutta olipa reissu! ^^ Tykkäsin eritoten Lissabonista, se on tosi nätti kaupunki! Ihanan värikäs ja... portugalilainen! :D Tosin hypereloisan Madridin jälkeen se tuntui vähän tyhjältä, sillä iltaisin kaupungin elämä keskittyy vain yhteen alueeseen, Bairro Altoon. Sekin tietty vaikutti, että olin yksin suurimman osan ajasta, toisin kuin muissa kaupungeissa. Mut nooh, tykkäsin silti kovasti! ^^


Hei tässä välin pitää muuten huomauttaa asiasta jota ehkä olette ihmetelleet (tai sitten ette). Mun Picasahan on ollut jo hyvän aikaa täynnä, joten en toistaiseksi pysty lisäämään kuvia. Joten tässä lisätilaa odotellessa... :P Sillä välin kuvat kyllä löytyvät Facebookista ja pienellä viiveellä myös MySpacesta, joten asianomaiset voivat tarkistaa sieltä (jostain niiden satojen albumien seasta...).
Jeps, pientä matkaselontekoa tulossa kaksinverroin myöhemmin, kunhan pääsen mun pieneen Eurotrippailuuni, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. ^^

Hasta luego chavales!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

The comeback!


No mutta hoi vaan!

Haha, lieköhän tällä blogilla enää yhden yhtä lukijaa, tää on ollut sen verran aikaa jo komeron nurkassa pölyttymässä. :D
Noh, ei se mittään, sama kai se on vaikka itselleen kirjoitella! ^^

Huh, mistäköhän sitä aloittais, tässä on kerennyt vierähtää semmoset öö nelisen kuukautta? :D
Ne HP:n palautuslevythän eivät siis toimineet, vaan ilmeisesti vanhan koneeni emolevyni oli rikki, joten eikun netanttila.fi, ja uuden koneen etsintään! Sillä tarkistettuani  melko varmasta lähteestä uuden emolevyn hinnan (alkaen semmoset kolmesataa plus asennuskulut) päätin, että sama ostaa uusi kone, ja mikä tuuri! sen yhden kerran kun olen ikinä ko. verkkokaupan sivuille eksynyt, oli heti etusivulla loistotarjous: HP Pavilion dv5, 4 gigaa muistia, 320 kovalevyä, AMD Athlon-prosessori, yms yms yms ja alle kuudensadan. Ja eikun visa vinkumaan. :D "Psssst, äitiii...?"
Ja äitihän auttoi, tosin tähän blogimerkintään mennessä olen jo maksanut melkein kaiken takas, ja loput sitten kunhan tää taloudellinen tilanne sitten (toivottavasti) kesätöiden loppuessa vähän tasoittuu... :)
Paketti tuli mammalle postiin viikon sisällä ja tänne etelään pari viikkoa myöhemmin äidin mukana, kun hän tuli pikkusiskoni kanssa visiitille, mut siitä myöhemmin. Pääasia on, että näpyttelen tätä tekstiä mun ihanalla uudella kullallani. n__n
Ja mikä tärkeintä, takaisin sivistyksen pariin! Mut hassua, kyllä sitä äkkiä oppi elämään ilman konetta, tai siis, sitä vaan keksi sitten jotain muuta tekemistä (oli pakko :D). Tietty käytännön asiat, kuten sähköposti, Facebook, jne tietty oli sitten aina kaveri/kouluvisiitin päässä, mikä rajoitti toisinaan (eikä viittiny vaan istua tuntitolokulla kavereidenkaan luona vaan koneen ääressä, vaikka tuli sitäkin kyllä pari kertaa harrastettua, heheh).

Noh mut onneks se on nyt passé! ^^


Sitten itse asiaan, viimeinen (oikea) blogimerkintä näkyy ajoittuvan viime vuoden puolelle, ohhoh. Mistähän sitä osais aloittaa.
No kaipa sitä aikajärjestyksessä sitten vaan, ja elekee hättäillä, ihan lyhyesti vaan pääkohdat. :) Ja katkon aina osiin, ok? Ei oo sitten niin raskasta lukea. (Ihan vaan kato teitä ajatellen, hehe. ^^)
Joulu, joulu... Ainiin, joulu! Se kaukainen asia jostain tuolta Euroopan pohjoisperukoilta... Siinähän ne pyhät meni perheen parissa, Nooran synttäreitä juhliessa ja kadotessa Lappiin. Uudetvuodet oltiin siis sillä vaihtariporukalla Sallassa, ja mitkä bileet! En oo ikinä saunonut niin paljon! :D Käytiin lautailemassa, poro- ja huskyajelulla, moottorikelkkailemassa, ja tietty pidettiin bileet joka ilta meijän mökillä, joka oli muuten tosi iso kaikkine mukavuuksineen (takkahuone, kaks saunaa, oleskeluhuone, yms yms). Siellä sitten oltiin keskellä ei mitään (lähin kaupunki 60 km päässä), vaihdettiin vuosi ja tutustuttiin isoon läjään uusia ihmisiä. Haha, mikä hassuinta, siellä oli varmaan kymmenen toulousilaista! :D Naureskeltiin sitten, että siinäpä lähdin Toulousesta Lappiin tutustumaan paikallisiin.

Mut joo, ei kai niistä bileistä sen enempää, kuvat löytyvät FB:stä jos joku haluaa mennä kaivelemaan mun valokuva-arkistojen uumenia.
Reissun jälkeen jäin pariks päiväks vielä Jykylään, morjenstin kavereita, käytiin katsomassa jäkistä tuolla lappiporukalla, pidettiin Lapin "jatkot", ja no koukkasin lopuks myös kampaajan kautta. ;)
Ja seitsemäs päivä tammikuuta kuluvaa vuotta takaisin Toulouseen!
Heh, ja tämä matkahan olikin sitten reissu erikseen. Vaihtoja oli tällä kertaa kaksi, Kööpenhaminassa (?!?) ja Frankfurtissa, jotka menivät ihan hyvin, eipä siinä. Ongelmat alkoivat puoli tuntia ennen laskua, kun selvisi, että Toulousessa on lunta (!!!) ja lentokenttä on jäässä (!!!), eli toisinsanoen suljettu. Noh, eikun kokka kohti lähintä avoinna olevaa lentokenttää, Bordeauxia. Siellä tuli sitten todettua, ettei me todellakaan oltu ainoita hätälaskun ko. kentälle tehneitä, eikä näköjään rakkailla ranuilla ollut mikään kiire meitä koskien (pieni Luftansan kone), sillä laskun jälkeen lennonjohdosta kerkesivät luvata meille lentokenttäbussin kolmesti, ennen kuin se ehkä arviolta tunnin päästä vihdoin saapui. Noh, onneks mulla oli seuraa, olin koko lennon ajan jutellut vieressäni istuneen tanskalaisen tytön kanssa, joka oli mallihommien puolesta tulossa Toulouseen. Mutta kyllä oli melekoisen iso vee-itutus istua ahtaassa ja kuumassa koneessa tekemättä mitään muuta kun odottaa.

Noh, siitä sitten vihdoin sisätiloihin ja laukunhakuun, joka jopa selvis perille, wohoo! (Ai niin, ja tähän mennessä olin ostanut uuden hienon laukun niillä korvausrahoilla, jotka British Airways maksoi siitä edellisestä). Meillehän oli lupailtu vaihtoehtoista kuljetusta/hotellimajoitusta ja kuljetusta seuraavana päivänä (kello oli jotain puolenyön tässä vaiheessa), mutta selvis, ettei mitään ollutkaan. Että hotellit olivat täyteen buukattuja (?!) eikä vaihtoehtoista kuljetusta ole. Noh, sitten eikun hop taksiin ja lasku Luftansalle!
Että onpahan nyt testattu tätäkin: väli Bordeaux-Toulouse, n. 200 km, taksilla 550€.
Ja pitkään sitä sai lentoyhtiöltä kinua, mutta vihdoin viikko sitten (yli neljän kuukauden viiveellä siis) tuo summa löytyi tililtäni.

Eli jeah, vihdoin takaisin Toulousessa! :)
Ja tästä tarina jatkuu seuraavassa numerossa... öh, siis. :D

A (très) bientôt!

Ave

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Long time no see

Hoi!

Ajattelin tassa valin tehda ihan vain pienen huomautuksen, etta armas tietokoneeni on tosiaankin ollut totaalisesti kayttokelvoton Suomen reissusta lahtien (formatointi epaonnistui), joten tassa ma nyt olen, koneeton. Tai no, ens viikolla pitais vihdoin ja viimein saapua HP:lta palautuslevyt, joten pitakaas peukkuja!

Olen siis talla valin ollut kaytannossa sivistyksen ulkopuolella (=netiton), mika toisaalta sattui just sopivasti tenttiviikoille... :P Joten elekee huutako kun tekstia ei oo kuulunu!
Teen kylla sitten kunnon selonteon esim. Lapin reissusta ja viimesista Suomen ajoista, samaten kuin paluusta Toulouseen ja arkeen.

Niin, ja talla hetkella kirjotan tata tekstia Lissabonissa. Oon tekemassa pienta touria, Madrid - Lissabon - Porto - Barcelona. Etta jeah! :)

Mut jooh, palataan astialle (toivottavasti) pian! Beijos!