Laser Quest

Moiks!

Jiiihuu, eilen illalla oli sit tää laserammuskelu, ja pakko sanoa, että olin kyllä just niiin ton tarpeessa! Se oli ihan sikahauskaa! Aaahhh! Sai vaan juosta ja ampua ihmisiä, muahahaa! xD

No ei, ihan leikkihommaahan tuo oli, siis siinä mielessä että oli tosi rentoo. Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen, punaisiin ja vihreisiin (mä olin vihree), ja sitten vaan liivit päälle, ase käteen ja ei kun menoks! Oltiin semmosella sokkeloisella pimeellä temmellystantereella, siis just kun jostain noista videopeleistä. Sit tietty pimeessä neonvalossa kun oltiin, seinien graffitit hohti ja välillä meinas törmätä seiniin, kun ei erottanu, että mistä alkaa seinä ja mistä käytävä. Ja tietenkin taustalla soi semmonen kunnon reivimusajumputus, siis semmonen mitä jengi tanssii ihan aineissa, että "tää on maailman parasta musaa". Hommahan toimi silleen, että ampuessa liivit rekisteröi "haavan", jonka jälkeen ase ei toiminu tyyliin viiteen sekuntiin, ja pisteet tuli sen mukaan, miten paljon oli itse osunu ja saanu osumia. Valitettavasti en saanu kuvia (enkä olis kyllä kerenny ottaakaan!), mut muutaman nappasin paikan nettisivulta (http://www.laserquest-france.com/pages3/home.html) :


Meillä siis oli kaks 20 minuutin pätkää. Ekalla kerralla kaikki vaan juoks ympäriinsä miten sattuu, mut toisella kerralla alko jo olla strategioita, ja pyörittiin enemmän ryhmissä (sai vallattua enemmän alueita). Ekalla kierroksella punaset voitti (mä olin sijalla 19 35:stä), mut tokalla kerralla annettiin samalla mitalla takas! (Ja mäkin nousin 14:ksi). Olis kyllä tarvinnu vielä sen kolmannen kierroksen, sillon olis jo sujunu (ja lopullinen voittajakin olis selvinny), mut kyllä tuokin totta kai riitti! Ja toihan siis oli EIMAn (tässä vaiheessa ehkä hyvä selventää tuo nimikin, jos joku ei sitä vielä tiedä: Erasmus International Mirail Association = meidän erasmustuutorit) järkkäämä juttu, joten saatiin ryhmä- ja opiskelija-alennusta, luulen. Makso 7 euroo, mikä oli tosi halpa verrattuna normaalihintoihin (12 € / 2 x 20 min).

Mut nii, toi pitää kyllä muistaa, jos tulee vaikka juhlittua synttäreitä, tms isolla porukalla! :)


Tänään on Halloween (böö!). Alunperin oli tarkotus etsiä joku paikka missä juhlia, mutta ehkä mä ootankin huomiseen, sillon on eimalla omat Halloween-bileet (valitettavasti siinä samassa paikassa kun viimeks oli chapeau-lunettes = liian paljon ihmisiä liian pienessä paikassa). Koska en tiedä, jaksanko lähtee molempina iltoina. Pitäis kouluhommiakin tehdä, ja tänään lähtee selvittämään kaupungille, miks mun puhelin hyväksyy vaan ranskalaisen sim-kortin, eikä suomalaista. Vois samalla käydä ostamassa juustokakkua yhestä ihanasta kahvilasta.

Joten palataan asiaan myöhemmin! Eli luultavasti ens viikolla, kun on jo selvillä, mitä oon viikonloppuna touhunnu. :D

Sitä odotellessa HAPPY HALLOWEEN!

Hip hei, ja sangriaa pullo!

Tsau taasen!

Oon aika vetelänä joogan jälkeen ja tässä koitan keksiä enemmän tai vähemmän toimivia tekosyitä läksyjenteon välttämiseksi, joten voisinpa tässä välin vaikkapa tehdä lyhkäsen selonteon viime viikon lopusta (ei, tuo ei ole yhdyssanavirhe).

Niin, meidänhän oli tarkoitus siis ulkoilla viikonloppuna, mutta perjantain mä sitten suosiolla skippasin, kun lähti fiilikset ja väsymys iski päälle, mutta enemmän tai vähemmän ahkeran lauantain siivittämänä (ja neljä päänsärkytablettia popsineena) lähti yritys sitten uuteen nousuun, ja pipon ja aurinkolasien saattamana suuntasin kaupunkiin meidän erasmustuutoreiden kantapaikkaan Bar l'Episode Caféen chapeau-lunettes -iltaan! Paikka oli pieni kun mikä ja täpöten täynnä (jos olis tullu tulipalo, oltais kaikki tukehuttu sinne samantien), mutta se ei paljoo menoa hidastanu! Sitä paitsi vihdoin kunnon häppärit Suomen malliin: shotit euron, kalja ja drinksut kaksi. ;)

Siellä oltiin lähinnä meidän suomalaisten, ranskistuutoreiden, turkkilaisten sekä Janen (Eesti) ja Erican (Ruotsi) voimin, mut oli siellä muitakin tuttuja (ja ehkä sitäkin enemmän tuntemattomia... mistä nää kaikki ykskaks ilmesty?). Mut hauskaa oli!

Turkkilaiset.

Espanjalaiset

Minä, Dennis ja Erica.

Kaisa ja Maarit poistui aikasin napatakseen viimesen metron, mut me jäätiin pienellä porukalla vielä pohtimaan suunnitelmia, ja niinhän se oli, että vaihdettiin sitten baaria Erican ja Dennisin (Erican kaveri) voimin (Janekin suuntas metroa kohti). Dennis tiesi jonkun sivukadun kuppilan, jossa sen kaverit oli, joten lähettiin sitä ettimään. Paikka löytyi lopulta Pont Neufin läheltä, samoilta kulmilta kun aiemmin mainittu ElDorado, ja no vaikka kyseessä olikin ravintola, ei se haitannut tanssimista! Paikka osoittautui aivan loistavaksi! Ja parasta musiikkia tähän mennessä! Oli kaikkee kuuskytluvun buugiesta ja ranskalaisesta skasta The Clashiin ja kasarirokkiin! :D Ei mittään järkee oikeesti! Ja tulipahan juotua sangriaa, kympin pullo (tai no pullo ja pullo):

Ja seura oli mitä loistavinta, toi Dennis on kyllä niin huippu tyyppi että ei mittään järkee! Eikä me edes oikeestaan oltu loppujen lopuks juotukaan paljon mitään, eli selvittiin halvalla ja krapulatta. ;) Toi paikka pitää kyllä muistaa jatkossa. :)

Tultiin sitten joskus kolmen (neljän wanhaa aikaa) tienoilla kotiin, minä ja Erica kävellen (ei oo matkaa kun joku pari kolme kilsaa) ja Dennis pyörällä vieressä meitä saattaen.

Sunnuntai menikin sitten ahkeroidessa. Noh, ainakin osittain. :3 Torstaina on sitten taas lisää eimailua, kun mennään vähän ammuskelemaan Laser Questiin! Ootan innolla!

Ja heh, tänään mut virallisesti korotettiin VIP-eimalaiseks. :D Koska mä kuulemma koko ajan hengaan siellä niiden kopperossa ja kaikissa tapahtumissa muutenkin, otan kuvia iltamista FB:iin sekä tuen toimintaa vapaaehtoisella 3 € avustuksella (ja koska kuulemma näytin niin hyvältä pipossa ja aurinkolaseissa xD). Joten musta tuli nyt Erasmus-eimalainen yhen italialaisen Nicolan lisäks. Jee!

Ja tästä korotuksesta johtuen pääsinkin samantien kurkistamaan ensi kuun kalenteria ja tulevia iltamasuunnitelmia. ;) Hehee, on se kivaa olla vip. :D

Mut joo. Sitä torstain laseria odotellessa. :) Ja mikä vielä tärkeämpää, HALLOWEENIA!!!

Joten à toute!

Ps. Random fakta #2: täällä on paljon vasenkätisiä. ¬¬

Täh, mitenniin jo kuukaus?!

Huhhuh, on kai se uskottava, jo kahdeksasosa vaihdosta takanapäin! Miten tää aika voikin mennä näin äkkiä! Päivät tuntuu puolet lyhyemmiltä täällä, ihme juttu.

Mut sen kyllä selittää suurelta osin nää välimatkat, koulumatkaankin pitää varata joka kerta väh. puol tuntia.

Mut jesh, vois kertoilla vähän näistä viime aikojen systeemeistä. Tässä vaiheessa blogia on kuitenkin huomautettava, että tätä kirjoittaessani sängylläni loikoilee käytävältä bongaamani neitokissa, joka onnistui livahtamaan ovesta sisään (niin kuin muka olisin hirveesti estellytkään, wooops! n__n") silittäessäni sitä tuossa ovenraossa.

Ihan kumma juttu kans, varsinkin kun täällä ei ole lupa pitää lemmikkejä. Joten kenen lienee. On se kyllä söpö. :) Ja just oikeeta lääkettä mun armottomaan Sonja-ikävääni.

Mut joo, sitten takas asiaan. Hmm, niin mihin asiaan? Enhän mä oo tehny täällä oikeestaan mitään kun syöny, nukkunu ja koittanu selvitä hengissä luennoista. Espanjan kurssit on osottautunu todella vaativiks. Esim. versionissa pitää joka viikko kääntää vaativa teksti espanjasta ranskaks (tai meidän tapauksessa espanjasta suomeen ja suomesta ranskaan x__x) sekä opiskella joka kerraksi monta sivullista sanastoo (ja taas meillä kolmekielisesti). Methodologiessa opettaja pitää yhtenään pistokokeita esim. edellisluennon asioista ja teetättää muutenkin paljon hommia (pitää esim. lukea kirja espanjaksi ja tehdä siitä aine, sekä pitää esitelmä haluamastaan aiheesta. Arvaa ketkä pitää ko. esitelmän parityönä ja mistäköhän maasta me se tehdään...). ;)

Mut nii, kirjallisuudesta oon ihan yhtä pihalla kun ennenkin. Pitäis lukea toi La Fontainen Fables, arvatkaapa innostaako. @__@

Mut tosiaan, ei oo oikeestaan mitään kerrottavaa. Niin se aika vaan hurahtaa tekemättä mittään. Ollaan käyty aika paljon Maaritin äidin luona syömässä kunnon kotiruokoo (mikä harvinaisuus!) ja nukkumassa. :D Oltiin tiistaina siellä yötäkin. Sit vaan kierrelty vähän kylillä ja siinäpä se. Salsailtu ja seinäkiipeilty (huippua!). :9

Niin, ja opiskeltu toooosi ahkerasti:

Viikonloppuna olis tarkotus tehdäkin jotain, siis muutakin kun ei mitään. Tänään ulos ja huomenna on erasmusilta eräässä kuppilassa! Ihana päästä välillä taas tuulettumaan ja ihmisten ilmoille. :)

Ai niin btw, täällä on vähän lakkoilun tuntua ilmassa. Eräs ranskalainen kaveri kertoi, että siinä vaiheessa kun jaellaan kaiken maailman flaiereita koululla, on lakko lähellä. Joten sitä odotellessa. ;)

Mut jeps, eikun à la prochaine! Jospa sillon olis vähän mielenkiintosempaa kirjotettavaa! :D

Ps. Random fakta: näin tiistaina ensimmäisen paikallisen itikan. o_O

Hulluja nuo ranskalaiset...

Tytöt leipomassa omenapiirakkaa Matthieulle.

Moeh!

Hoho, enpäs sitten lähtenytkään sinne Andorraan: eilen oli Matthieun synttäribileet ja kottiin selvittiin vasta joskus kolmen jälkeen, donc... Mut oli kyllä hauska ilta! Vaikka se alko vähän kämäsesti, kun oltiin tunti myöhässä Romainin kanssa sovitusta ajasta (koska Edvinas ei tullu syömään ajallaan mun ja Mahrezin kanssa), joten miesparka oli ootellu sen tunnin meitä. Auts. Mut onneks sitten sisällä meno lämpeni äkkiä, ja tavattiin mm. yks tyttö, joka oli kevätlukukauden Jklässä ja itse asiassa Kaisan kanssa samoilla enkun luennoilla! Pieni on maailma! Ja oli hauskaa, selvispä sekin, että Matthieu ja sen veli OVAT kaksosia! :D Ilmankos ne olikin niin identtiset. Hehe.

Mut jeh, tämänkertaisen tarinani voisin keskittää hassuihin ranskalaisiin ilmiöihin, joihin näiden kolmen viikon aikana on jossain määrin törmäillyt. Maalaisethan ovat tunnettuja muodistaan ja tyylitajustaan, mutta on täällä näitä kummallisuuksiakin. Tän kesän/syksyn juttu on "aladdin-housut".
Ja jengi siis pitää niitä ihan tosissaan! Eikä pelkästään jotkut maailmanparantajahipit, kuten vois olettaa... Vaan ihan normaalit ihmiset.

Toinen asia, mikä on tullu aika hiton selväks, on että lävistykset on THE juttu! Niitä pitää olla paljon ja mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Nää oikeesti lävistää poskiaan, otsiaan, niskojaan... Mitä vaan! No okei, tuo niska nyt on tuttua jo aiemmin. Mut silti, ja totta kai perus korvikset ja huuli- ja kielikorut. Ja nekin pitää olla jotenkin erilailla kuin muilla: korvat lävistetään mistä rustonpalasta vaan.

Mut nii, eikö esim. se poskiläväri muka satu! Sehän on ihan lihasta, minkä ne lävistää, eikä vaan jotain rustoo tms ihoa. :S On ne hulluja.

Lisäks ruokailu on täällä vähän hankalaa. Tai siis, näiden ruoka-ajat on ihan päälaellaan suomalaisittain tarkasteltuna. Aamiainen syödään meidän lounaan tienoilla, eli ungefäär yheltätoista, lounas taas on kahen kolmen tienoilla. Sen jälkeen puolet paikoista menee kiinni, eli kun meillä suomalaisilla tulee nälkä siinä viiden kuuden paikkeilla, on paikan löytäminen sitten astetta hankalampaa. Ja tunnetustihan siinä vaiheessa kun meikäläiset ottaa jonkun voileivän ja teetä iltapalaks, nää pistää poskeen semmosen kolmen neljän ruokalajin illallisen.
Lisäks täällä on eri hinnat paikallasyöjille ja take-awaylle. Toi ei oo ainakaan kovin yleinen Suomessa, ainoastaan just jossain kiinalaisissa tai yösyödessä.


Mut joh. Ja koska se viimekertanen teksti meni valitukseks, oon tänkertaseen koittanu ettiä Ranskan hyviä puolia, ja niitä on tähän mennessä löytyny tasan kolme:

- sokeri-, kaneli-, tms-pusseissa on "kaatonokka"

- ostoskoreissa on työntö-/vetokahva tai vaihtoehtosesti semmonen kärryviritelmä

- euron viini!

Että niitä sitten lisää etsiessä... :P


Torstaina oli taas erasmussysteemiä. Oli soirée parrainage, jossa vaihtareille etsittiin ranskalainen "kummi". Etukäteen ilmoittauduttiin, että juu olen tämä ja tämä ja sieltä ja täältä ja tykkään tehdä tuota ja kolmatta, ja sitten intressien perusteella etsittiin sopiva pari paikallisista. :)
Muuten oli kivaa, näkyi paljon vaihtarituttujakin, mut jotkut jäi ilman paria joko siitä syystä, että ranskis ei vaivaantunut ilmaantua paikalle tai paria ei ollut alunperinkään. Eli vähän huonosti järkätty juttu... Mut ei se mittään, mun pari on semmonen lupsakka tosi avemainen tyttö, joten mä luulen, että joko mulla menee hermot samantien (kaks Avea, auts!) tai sit meistä tulee ylimmät ystävät ikinä. xD Että suapi nähhä.

Tänään aateltiin ottaa ihan lunkisti (jo pelkästään ton kivan läksyvuoren takia) ja mennään kattomaan Vicky, Christina, Barcelona. Se on jopa originaalina täällä, wohoo! Ja olikin sitten itse asiassa ainut... :P



Mut jooh, olikohan mulla jotain muuta vielä. Ei varmaan. Joten eikun heippa.

Vee-itutus ja muuta kivaa

No mutta hellou!

Juu, vaikka tähän mennessä on menny suht loistavasti ja mä vaan innostun lisää sitä mukaa kun aika etenee, eihän tätä paikkaa saa liikaa ylistääkään, joten nyt pitää päästä purkamaan pois ne asiat, joita ei todellakaan osata hoitaa täällä, tai jotka vaan yksinkertasesti on niin paljon paremmin meillä pohjoisessa.

No tosta koulujutusta oonkin jo nurissu, täällä siis ei osata hoitaa asioita selkeästi, johdonmukaisesti tai varsinkaan helposti. Ehkä nää täällä rakastaa ylimääräistä työntekoa tai joku ei oo vaan älynnyt koskaan kertoa paikallisille, että tää ei todellakaan ole se ainut tapa hoitaa hommia.
Tänään oli siis mun yliopistoon ilmottautuminen, mutta yllätys yllätys, puuttuu taas joku attestation! Tällä kertaa mun vakuutuksen todistamiseks ei riitä pelkkä kortti, jonka Tapiolasta sain ja jonka olis pitäny riittää, vaan pitää olla kirjallinen selitys siitä, mitä vakuutus korvaa. Jes! Nooh, pirrautin sitten mammalle ja pyysin hakemaan ko. paperin Tapiolasta ja lähettämään mulle. Joten ens viikolla uusi yritys! Josko VIHDOIN pääsis edes yliopistoon virallisesti sisälle! :D

Alors, mittees muuta. Ai nii, ruoka. Sehän se oli! Luulis, että oltaisiin tultu kulinaristiseen maahan, mutta ¡que va! Koulussa on päivittäin jotain uppopaistettua, yleensä kalaa tai kalkkunaa, ja käytännössä joka riivatun kerta ranskalaisia, steack haché:ta (jauhelihapihviä) ja vihreitä papuja (vaihtoehtoisesti herneitä)! Aarrrgh!!! Asuntolan ruokalassa puolestaan ollaan tutustuttu kummallisiin merenelävälasagneen tai kebabkastikkeisiin. Missä ovat esim ne ihanat pastaruoat joihin rakastuin Nizzassa? Tai oikeat kasvikset! Tai perunat, joita ei ole uitettu kaiken mualiman mömmöissä tai rasvassa? Kerran jopa ollaan saatu täällä perus keittettyjä pottuja! Voeh, oottelen innolla reissua Ikeaan, sieltä kuulemma saa lihapullia ja pottumuusia. Kalaa on kans tullu kyllä syötyä aika limittiin saakka, mut on täällä jotain positiivistakin: ateriaan, joka maksaa 2,85, sisältyy alkupala (useimmiten jonnin sortin salaatti), pääruoka (eli liha kasviksineen ja lisukkeineen), leipä juustoineen sekä jälkiruoka. Eli on tullu syötyä myös kaiken maailman suklaamoussea ja vanukkaita. :)

Haha, yks ilta oltiin tyttöjen kanssa syömässä Chapoulassa, ja tarjolla piti olla niitä peruspottuja, mut koska me oltiin suurinpiirtein ekat paikalla, ei potut olleet vielä valmiit. Noh, maksettiin ja mentiin pöytään syömään oottelemaan niitä perunoita, jotka sitten hetken päästä olivat valmiit. Menin sitten kyselemään, että saiskos niitä pottuja nyt, mut eihän se käyny, kun oltiin jo kerran maksettu ja menty syömään. No perkele, mä sitten nappasin lautasen, pyysin sen täyteen pelkkiä perunoita (tyttö tiskilla katto aika pitkään), maksoin sen (1,20 €) ja vein pöytään, jossa sitten jaettiin se tyttöjen kanssa. Että käy se näinkin. Ja saatiinpahan pottuja! :D

Ranskalaiset osaa kyllä ajoittain ärsyttää myös. No siis täähän on jo tuttua, että kun paikallinen kuulee ulkomaalaisen aksentin ranskassa, vaihetaan surkeaan englantiin, vaikka miten sanois että kyllä mä ymmärrän sitä ranskaakin. Argh. Monesti ollaan sitten oltu silleen "je ne parle pas anglais". Ja joskus ne silti vaan jatkaa! :D

Täällä on myös huono tapa kuunnella musiikkia kovaan ääneen, tai siis ääneen ylipäätään. Esim. busseissa ja metroissa saattaa joku älytä laittaa sen ihanan kännykkänsä soittamaan jotain karseeta jumputusta. Täällä on myös ihanan paljon työhönsä (ja varmaan myös elämäänsä) kyllästyneitä ihmisiä, joten heidän asiakasystävällisyytensä voi vain arvata...

Koulun vessat! Ei paperia, ei saippuaa, ei peilejä!  Ja ylipäätään harvassa! Yleensä on otettava paperi etukäteen seinässä olevasta rullasta (mikäli sitä on), mut onneks invavessoissa on melkein aina paperia siellä kopperon sisälläkin (arvatkaa mitä vessaa me käytetään eniten). Saippuaa ei oo toistaseks löytyny kun ruokalan vessasta, ja siellä on jopa peilikin, mut muissa ei tietenkään. Eikä oo mitään, millä kuivata käsiä, ei ees sitä kuivausmasiinaa, mitä ne täällä harrastaa. Kaiken lisäks täällä on ihme tapa pitää sitä vessan ovea auki, siis ei sen kopperon vaan sen mistä tullaan käytävältä sisään. Ja kaikkein älyttömintä on, että niin myös ruokalassa! Ihmiset syö siinä viiden metrin päässä ja vessan ovet on apposen auki. Hullua! Mä oon päättäny protestoida ja VARMASTI suljen sen oven JOKA RIIVATUN KERTA tullessa ja mennessä! Eihän tässä oo mittään järkee!

Ja vessoista puheenollen, täällä ei ole luentojen välissä taukoja, tai siis luento alkaa heti perään kun toinen loppuu, joten pitää vaan toivoa, ettei juonut liikaa nestettä aamulla. :S (Neljä tuntia putkeen... auts!) Monesti myöhästyy jo pelkän koulun sokkeloisuuden takia tai siksi, kun eräs ihana kirjallisuuden lehtori tykkää höpistä vähän ylimääräisiä minuutteja...

No tästä julkisesta liikenteestä narisin jo hieman aiemmin. Se kun lakkaa olemasta puolenyön jälkeen ja herää henkiin vasta aamukuudelta, mut toisaalta täällä alottelutkin alkaa vasta joskus yhentoista kahentoista aikaan, ja baariin/klubiin mennään vasta joskus kahen tienoilla.

Sit mistäs muusta sitä muka kannattais narista, jos ei säästä! Muutenhan tää on helliny meitä aika lailla, mut yöt on kylmät. Aamulla lähtee kouluun suurinpiirtein villasukissa ja kaulaliina kaulassa, ja päivällä puolestaan on ihan toppi- ja sortsikeli. Sitten saa raahata niitä huppareita ja takkeja koko päivän mukana, joihin aamulla varustautu. No toisaalta nyt jotenkin on ehkä tottunu tai jotain, alussa meidän kaikkien hampaat vaan kalis aamuluennoilla, mut nykyään en ota ees takkia tai sitä kaulaliinaa aamuisin mukaan, vaan jonkun pitkähihasen, jonka  sitten otan pois. Eikä öisinkinkään enää verhoudu puoleen vaatevarastosta, vaan riittää ihan peitto. Hmmm, hassua. Ei mun mielestä noi patteritkaan oo vielä lämpimät.

Talojahan ei osata rakentaa täällä. Tai no, taas tätä ranskalaislogiikkaa: rakennetaan ohuet seinät ja yksinkertaset ikkunat, koska halutaan säästää, ja sitten maksetaan maltaita lämmityksestä kun talvella tulee kylmä! Huoh.

Noni, nyt on tää pakollinen osuus ohi. :D Muutenhan menee loistavasti, mitä nyt alan jo kyllästyä tuohon koulunkäyntiin. Voisivat jo alkaa vaikka lakkoilla. :D Hahah. No ei sentään.

Lauantaina oli tää kaupunkisuunnistus, rallye culturel. Meidät jaettiin kymmeneen ryhmään, n. 10 henkee kussakin, ja annettiin tehtäväpaperi käteen. Siihen piti sitten löytää vastauksia kiertelemällä pitkin keskustaa kaiken maailman kirkoissa ja museoissa ja vanhoissa rakennuksissa. Mut ei sillä, hauskaa oli! Ja meidät oli jaettu mahdollisimman sekaisin kansallisuden perusteella, joten mikäs sen parempaa (tosin puolet ryhmästä olikin sitten niitä saksalaisia :D).

Meidän ryhmä

Tehtävän parissa.

Palanen vanhaa kaupunkia.

Tehtäviä. :D

Nyt sitten tuntee taas kourallisen verran enemmän vaihtareita! Ja tapasin yhden eestiläisenkin, Janen. Sen kanssa ollaan hengattu aika lailla, samoin tän Ruotsin tytön Erican. Mentiin uloskin yhdessä lauantaina, me tyttöset, noi tyttöset ja Romain. Ensin istuttiin vaihtarikokoonpanolla iltaa, sitten siitä baariin ja klubille. Muut ei sitten lähteny, mut me kolme, eli mä, Kaisa ja Maarit, lähettiin ettimään sellasta latinalaisamerikkalaisvaikutteista baaria/klubia/tjsp, josta oltiin kuultu, ja löytyhän se viimein pieneltä sivukujalta. Paikan nimi on ElDorado, ja se on vissiin oikeesti ravintola, mut oli siellä tilaa tanssiakin. Semmonen pikkunen tosi tunnelmallinen paikka, jossa soi salsa ja jossa on Etelä-Amerikan maiden lippuja seinillä ja myynnissä meksikolaisia oluita, joita näen vasta ekaa kertaa myynnissä Meksikon ulkopuolella (vähänkö mä olin että HEEEEEIII!!! :D).

Awww, sinne pitää kyllä mennä uudestaan, mut vasta kun edes ne salsan alkeet on hallussa (tänään on mun ja Maaritin eka tunti).

Mut joo, sitten on menny ihan normisti. Ulkosalla viikonloput ja koulussa viikot. Ja onneks nää ranut alkaa jo lämmetä! Ja samoin alkaa lämmetä meidän ruokalan söpö keittiöpoika... Hihih! ;)

Perjantaina mennään Matthieun synttäreille, sit la toivottavasti Andorraan. Ja kuukauden päästä Barcelonaan!

Joten eikun à la prochaine!

Les cours

Salut!

Eka kouluviikko on nyt takana, joten vois olla kohdillaan kertoilla hieman tästä näiden koulusysteemistä. Ja tätä koulua koskien me olemme siis ehkäpä eniten ihmetelleet tätä ranskalaisten logiikkaa (tai pikemminkin sen puutetta).

Itse kouluun ilmoittautuminen on meillä edelleen kesken. Viime viikon maanantaina, eli heti ekana maanantaina tänne saapumisen jälkeen, käytiin hakemassa tarvittavat paperit jne, mutta itse ilmoittautuminen ja opiskelijakortin saaminen vaatii sovittua tapaamista yhteyshenkilön kanssa, joka mulla on vasta ens viikon tiistaina (eli kaks viikkoo papereiden hakemisen jälkeen). Ja ilman kouluun ilmoittautumista ei tietenkään voi myöskään ilmoittautua kursseille. Eli joka ikisellä luennolla homma on menny jotakuinkin näin: "Onko täällä henkilöitä, jotka eivät ole ilmoittautuneet kurssille?" *meidän kolmen kädet nousee pystyyn* "Ja miksi ette?" - "No kun ei olla edes vielä yliopistossa sisällä ja seliseli..." mut sitten kun sanoo taikasanan 'ERASMUS', niin ei mittään hättää. :) Täällä kyllä annetaan tosi hyvin armoa, ja niin pitääkin, koska eihän meidän äidinkieli ole ranska tai me olla saatu ranskalaisen opetussuunnitelman mukaista koulutusta.

Itse kursseille ilmoittautuminenhan käy täällä niin, että meet kattomaan ko. aineen ilmoitustaululta tarjolla olevat kurssit ja niiden ryhmät aikatauluineen, sitten katot niistä itelles sopivan ja meet 30 muun opiskelijan kanssa jonottamaan ko. aineen yhteyshenkilön ovelle, jotta saat nimes listaan. Ja sitten sama uudestaan seuraavan kurssin kohdalla, jne. Onneks meillä oli kamera mukana noita kurssia etsiessä, et otettiin vaan valokuvat ryhmäaikatauluista ja mentiin rauhaisaan soppeen kattelemaan, sen sijaan että oltaisiin jääty siihen ihmistungokseen kopioimaan kaikki vaihtoehdot. Ja erasmuslaisena on oikeestaan lupa mennä ihan mille kurssille haluaa. :)

Meillä on melkeen kaikki kurssit samoja, ainoastaan Kaisalla vähän heittää, koska sillä menee yks openopintokurssi päällekäin yhen espanjan kurssin kanssa. Mulla ja Maaritilla on kaks espanjan kurssia, toinen on methodologie ja toinen semmonen neljän eri ryhmän kokonaisuus, jossa on esim. oma osionsa kirjoittamiselle ja toinen kääntämiselle. Sitten on kaks ranskan kurssia, toinen on eräänlainen kielioppikurssi (approfondissement de la langue francaise) ja toinen on kirjallisuutta ('Poésie et théâtre du XVIe au XVIII siècle'). Tuo jälkimmäinen on ihan tappokurssi, ekalla luennolla tajusin ehkä 5 sanaa koko kakstuntisen aikana, ja olin jo ihan että ei helevetti tästä tuu mittään, mut sitten tytöt pakotti mut tulemaan toisellekin luennolle eikä heti luovuttamaan, ja onneks se olikin sitten paljon helpompi (tosin aihe oli sitäkin tylsempi: analysoitiin runoja). Tosta olis paree saada se Lauttiksen kirjallisuus hyväksluettua! Kaiken lisäks se lehtori on tosi pelottava. Muutenhan täällä on tosi symppiksiä lehtoreita, semmosia letkeitä spanskeja ja herttasia mummoja.

Luennot kestää yleensä sen puoltoista tuntia (mikä kahteen tuntiin valmistautuneena todettiin iloiseksi yllätykseksi eilen iltapäivällä), mut on myös pari kahen tunnin luentoja (ja musta kun se puoltoistakin tuntu jo kuolemalta Jklässä). Toisaalta pari espanjan luentoa on vaan tunnin.

Onneks tota espanjaa ymmärtää hyvin, mut muutaman kerran on kyllä ollu ton ranskan kanssa ihan pihalla aiheesta (siis muuallakin kun kirjallisuuden kurssilla). Tosta tulikin mieleen yks espanjalainen mieslehtori, joka pitää meille semmosta fonetiikka/verbikurssia. Se siis saattaa vaihtaa kieltä moneen kertaan kesken lauseenkin. Siis vähän tapaan, että primero hablo en español, après je change la langue et puis un poco de English as well. Et siinä viimestään menee kyllä ihan sekasin, mut ei se mittään koska se mies on muuten niin hauska ja rento. :D

Itse ranskalaiset on aika hyvällä menestyksellä vältelleet meitä ("nuo on noita vaihtareita, ei ne varmaan tajua mitään"), mut sitten pikkuhiljaa kun on vaan pakottanu ittesä puhumaan ja kyselemään, niin nekin on uskaltanu tehdä saman. Et oikeestaan vasta eilen päästiin sisään "jengiin". Meillähän on noissa espanjan kursseissa molemmissa melkeen sama tyypit, joten tuntuu välillä että oltaisiin vaan yks ja sama luokka. Ja uuuh, siellä on aika namuja poikiakin. ;) Et eilen päästiin parin puheille ja mä oon nyt ihan että pöh, kun piti tulla viikonloppu. Noooh on onneks koko syksy aikaa. ;)

Muihin eramuslaisiin on kyllä tutustunu aika hyvin. Täällä on sikana italialaisia ja varsinkin saksalaisia. Et ollaan hengattu just muutamien italialaisten tyttöjen kanssa, sit yhen ruotsalaisen Erican ja parin britin. Eilen oli myös eka erasmussysteemi. Se oli sellanen 'repas', johon tuutorit oli raahannu kaikkee naposteltavaa ja juomista, ja sitten kaikki vaan meni sinne syömään ja faire connaissance. Et siellä sitten sai taas lisää tuttuja. Pari kuvaa:

Noi tuutorit on kyllä ihania! Niillä on päärakennuksessa semmonen pikkunen koppero, jossa ne pitää majaa, ja jonne voi mennä vaan juomaan kahvia ja syömään pullaa, juttelemaan tai käyttämään nettiä, tai sit niinkun me yleensä tehdään, vaan randomisti hengailemaan. :D Ja siellä on jo tämmönen oma porukka, joka aina heiluu siellä.

Täällä Chapoussahan on kans ihan oma porukkansa. Esim. tossa meidän lounasravintolassakin pyörii aina samat naamat. Ja tähän neukkumeininkiinkin on jo niin tottunu, et en mä usko, että mä edes yritän vaihtaa asuntolaa. Daniel Faucher on sitä paitsi niin kaukana. Maaritkin jopa totes eilen, että asuispa sekin Chapoulassa. :D

Huhhuh, tulipas taas pitkä teksti, että onnee vaan sille, joka selvis tänne saakka. :D

Huomenna on muuten eräänlainen kaupunkisuunnistus erasmulaisille, että sitä odottellessa. ;) Nyt pitää lähtee käymään Maaritin luona ja sitten kylille shoppailemaan iltaa varten. Nii, ja mullahan ei siis oo luentoja keskiviikkosin eikä perjantaisin, eli viikonloppu alkaa jo torstaina! ;)

Hanyways, viikonloput!

Les loisirs

Jou taas!

En kirjottele pitkään nyt, kun oon ihan poikki ja väsy ja seliseli, mut ihan vaan lukijoille tiedoks että selvisin siis siitä meidän kanoottiretkestä. :)
Lähettiin jo aamusta yheksän aikaan, ajeltiin (ja eksyttiin pari kertaa) joku pari tuntia, ja puol kahentoista maissa taidettiin sitten lähtee liikkeelle. Meitä oli 13, 8 oli kahen hengen ja 5 yhen hengen kanooteissa. Kastuttiin kaikki, toiset enemmän ja toiset (kuten me onneks) vähemmän, kun veneet meni nurin ja jengi töni töisiään veteen, mut hauskaa oli joka tapauksessa! Romainin kaverit ei loppujen lopuks ollutkaan niin sosiaalisia, mitä oletettiin. Tai no lähinnä ne sosialisoi keskenään, vaikka mäkin yritin alotella paria keskustelua. Ehkä ne luuli, ettei me ymmärretä ranskaa (mikä tosin pitää aika hyvin paikkansa...). Mut sitten ihan lopussa onneks pääsin höpöttelemään paikan pitäjän kanssa, kun saatiin siltä kyyti lopetuspaikalta takas alkuun, sekä parin tytön kanssa poikia odotellessa.
Olihan se raskas reissu totta kai, tosin vasta ihan lopussa alko voimat ehtyä. Joku 15 km me sitten tultiin, ja kesti nelisen tuntia. Oli kyllä aika tuska selvitä kottiin märillä kengillä, kun en älynnyt edes flipfloppeja ottaa mukaan. Mut nooh, jos tulee keuhkokuume niin tulkoon. :)

Mut jeps, antaa kuvien puhua puolestaan. :)

A la prochaine!

Maisemat oli hienot. Ihania pikkukyliä ympärillä.

Ruokatauko

Maarit, minä ja Romain. Huomatkaa tyyyylikkäät pelastusliivit! :D

Huomatkaa mies yli laidan!

Les soirées

Salut!

Nyt on sitten tutustuttu jo paikalliseen yöelämäänkin. Tiistaina sain vihdoin yhteyden Matthieuun, paikalliseen kaveriini joka oli viime vuoden Jklässä vaihdossa, ja hän kutsui meidät samantien rock-keikalle Paul-Sabatierin yliopistolle. Paikalle satuttiin juuri erään paikallisen ska-bändin, Carte-Blanchen, aikaan. Ja ne jotka minut tuntevat, tietävät kyllä mitä ska saa meikäläisessä aikaan! :D Eli hiki virtasi ja jalat väsyivät hyppiessä! Matthieu oli siellä veljensä ja kavereidensa kanssa, joten keikan jälkeen mentiin väliajaksi nurmikolle istumaan ja rupattelemaan (ja testaamaan, vieläkö Matthieulla on suomi hallussa. Tulos: ei ole :D). Valitettavasti meidän piti lähteä metroon juuri kun seuraava bändi aloitteli, tosin se ei kuulostanut yhtä hyvältä, joten ei harmita niin paljoa.

Täällähän on loistava julkinen liikenne, mutta valtava miinus on se, että se lakkaa kokonaan yöajaksi. Viimeinen metro menee puoleltaöin ja ensimmäinen puoli kuus aamulla, ja älyttömintähän tässä on se, ettei täällä edes ole kuljettajia jotka mahdollisesti vaatisivat yötaksan mukaista palkkaa, vaan metro on kokonaan sähköistetty. Niin, eikä käsitettä yöbussi todellakaan tunneta täällä, liikennöinti lakkaa joskus yhentoista tienoilla ja alkaa vasta kuuden seitsemän aikaan. Noh, onneksi baarit ja klubit puolestaan on auki viiteen, kuuteen. :D Edes hieman kompensointia. ;) Mut toi kyllä vaikeuttaa aika lailla kieltämättä, varsinkin kun meillä ei vielä ole pyöriä. Taksien hinnoista en osaa sanoa, mutta ei kiinnostakaan ottaa selvää ihan lähiaikoina. Ja vaikka Chapouun onkin vaan pari kilsaa keskustasta, en tosiaankaan yksin suostu sitä matkaa kulkemaan.

Mut takaisin asiaan. Toi keikka oli kyllä ihana piristys, täällä aika monesti päätyy vaan nököttämään kotona illat (ja tytöillä ei edes ole sitä nettiä, johon minä voin onneksi aina turvautua), ja pääsi taas tutustumaan yhteen puoleen kaupungin tarjonnasta. Eilen sitten lähdettiin juhlimaan mun ja Maaritin synttäreitä keskustaan. Aloteltiin ensin meillä ja sen jälkeen kaupunkiin. Päädyttiin sitten lopulta kiertelemään baarista toiseen vanhassa kaupungissa päätorin, Capitolen, lähellä (siellä piti olla joku hyvä klubi, jota samalla etsittiin). Kerettiin vähän eksyäkin jossain välin, mut onneks täällä on otettu turistit hyvin huomioon laajalla valikoimalla tieviittoja. :)

Lopulta törmättiin kolmeen ranskikseen, jotka liittyivät meidän seuraan (selvisi, että pojat on Lyonista, joten hekään eivät tunteneet kaupunkia), ja näiden kanssa törmättiin sitten joukkoon muita ranuja, jotka veivät meidät sitten klubille aivan Jean Jaureksen vieressä, mikä osoittautui ihan muistamisen arvoiseksi paikaksi.

Nooh, iltahan jatkui sitten aina sinne viiteen, jonka jälkeen mentiin odottelemaan sitä ekaa metroa (tytöt oli mun luona yötä). Tää päivä oli sit, noh... Sehän oli. :D Selvittiin sentään yliopistolle ihmettelemään kurssiasioita, jotka nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä. Lukujärjestyskin on periaatteessa valmis. Tai ainakin tiedetään, minne mennä maanantaiaamuna.

Huomenna taidetaan vaan pyöriä keskustassa, mut sunnuntaiks Romain on kutsunut meidät kanoottiretkelle Pyreneiden juurelle paikkaan nimeltä Ariège. Hui, mua pelottaa, että se kanootti menee nurin ja mä hukun. Mut noh, kaikkea pitää kokeilla, sitä paitsi tää on taas just sitä mitä me kaivataan! :) Jotain vaihtelua tähän munkin DDR-elämään, ja ainakin uusi kokemus uusien ihmisten kanssa (meitä on siis lähdössä ilmeisesti ihan hyvä kokonen joukko, yli kymmenen ainakin).

Joten à bientôt, jos oon vielä hengissä sunnuntai-iltana! :D

Ps. Lisäilin kuvia noihin aiempiinkin kirjotuksiin.