Matkaselontekoa, vol.2

Huomenta!

Meijän netti ei (taas vaihteeks) toimi, joten käytän tilaisuuden hyväkseni ja jatkan tarinaa täällä Wordissa, josta sitten voi helposti kopypastettaa blogiin yhteyden palattua.

Eli Toulousiin on nyt jopa selvitty. Heh, ja keskelle koeviikkoa. Yhden kokeenhan mä missasin jo maanantaina, kun mä laskeuduin vasta keskiviikkona, mut oltiin opettajan kanssa sovittu, että teen sen sitten perjantaina (sama tilanne Maaritillakin). Seuraavalla viikolla oli sitten muutama koe lisää, pari espanjan koetta, ranskan koe, ja no sen kirjallisuuden mä jätin suosiolla pois. Enhän mä ollut tajunnut luennoilla sitä viittä sanaa enempää, ja vielä vähemmän mä ymmärsin niitä saakelin kirjoja, joita olis pitänyt sitten analysoida. Varsinkin, kun loman aikana olis pitänyt tehdä ja palauttaa semmonen iso analyysi kirjasta, jota ei sitten edes löytynyt netistä (saati suomalaisista kirjastoista). Joten hip hei ja hellurei, saakelin 1500-1700 -lukujen runous ja teatteri!

Sitten noh, normi meno vaan päälle, kuten aina. Oli ihana palata takaisin Toulouseen ja nähdä taas kaikkia kavereita, ja tietty pistää taas bileitä pystyyn! :) Pidettiin parit iltamat niiden Lapin toulousilaistenkin kesken, sitten kerkes olla parit erasmusbileet ja eimailua. Tammikuun puolessavälissä saatiin suomalaisseuraa, kun Maaritin kaveri Milka tuli viikoks kyllään, ja koko konkkaronkan voimin juhlistettiin myös meidän prinsessan, Kaisan, synttäreitä.

Kaisahan lähti sitten tammikuun lopulla, ja mä puolestani häivyin reissun päälle tuonne Iberian niemimaalle, tarkemmin Madridiin, Lissaboniin, Portoon ja Barcelonan kautta takas Toulouseen. Madridiin laskeuduin keskiviikkoiltana 21.tammikuuta ja viivyin semmoset kolme ja puol päivää. Näin hyvää ystävääni Nooraa ja kasan viime vuoden vaihtareita Jklästä (Auroran, Esterin, Javin ja Alejandron), kävin taidemuseoissa, kiertelin kaupungilla ja sain kasan uusia tuttavuuksia.
Lissaboniin jatkoin lauantai-iltapäivällä. Siellä liikuin pääasiassa yksin, mut sitten toisena päivänä treffattiin Brunon, yhden viime vuoden Kuopion vaihtarin kanssa, joka sitten näytti mulle paikkoja ja vei mut vaikka minne autollaan (kätevää!). :)

Maanantaiaamuna jatkoin junalla Portoon, jossa minua oli vastassa Barcelonassa tapaamani brasilialainen Diogo, jonka luona sitten bunkkasin (taaskin: kätevää!). Herran kanssa kierreltiin kaupungilla, ja illalla käytiin yksillä Davidin kanssa, joka on myöskin näitä ex-jkläläisiä. Valitettavasti aikatauluni oli vähän turhan tiukka (vaikka edellinen viikko olikin lomaviikko kokeiden ja uuden lukukauden välissä), joten Portossa olin vain yhden yön. Matka jatkui kohti Barcelonaa tiistai-iltana, mutta ennen sitä kerkesin nähdä mun ihania Portugalin tyttöjä, Anaa ja Vandaa, jotka siis ovat myös entisiä Jklän vaihtareita. ^^

Noni, ja eikun kokka kohti ah-niin-ihanaa Barcelonaa! ^^ Jo Porton lentokentällä tapasin erään charmantin nuoren miehen nimeltä David, joka oli vaihdossa Portugalissa mutta nyt menossa kotiinsa Barcelonaan lomalle, ja jonka kanssa meillä oli sama ongelma: kuinka mahduttaa kaikki se tavara yhteen käsimatkatavaraan! Kaikki mahdolliset vaatteet päälle vaan, ja loppu onkin sitten taikaa ja hyvän laukun omistamista. Molemmat onneksi päästettiin tiukkojen lentoemäntien seulovan katseen ohi ja koneeseen. Huh, tästä eteenpäin no problemo! Tai no, oli sen verran kuitenkin problemo, että kone piti aika hyvin omaa elämäänsä siinä matkan loppupäässä, kun oli vissiin myrskyä tai jotain ilmassa, mutta hengissä selvittiin kuitenkin maan kamaralle. :) Ja no alettiin sitten siinä herran kanssa miettiä ääneen, että olisikohan joku autolla liikkeellä ja menossa Barcelonaan (konehan siis laskeutui Gironaan, kaupunkiin n. 60 km päässä Barcelonasta. Halpalentoyhtiöiden käyttämä.), ja eräs herra sitten ohikulkiessaan kuuli tuumailumme ja tarjosi meille kyytiä. Kätevää!

Joten eikun mukavasti autolla keskustaan (muuten olisi pitänyt maksaa vähän turhan paljon bussikyydistä). Toki maksettiin myös tälle meidän kuskille, päästiinhän me käytännössä Davidin kotiovelle saakka. Ja noh koska kello näytti jotain yli puolenyön, ja mun alkuperäinen suunnitelma oli hengailla ulkosalla yö ja napata ensimmäinen juna aamulla kohti Toulousea, ei mulla ollut oikein mihin mennä. Olin luottanut paikallisen kaverini Joen varaan, mutta koska olin itse (ja Joe myös) väsynyt, päätin ottaa Davidin majoitustarjouksen vastaan ja jäin erään brasilialaistytön kanssa nauttimaan barcelonalaisten vieraanvaraisuudesta (ja Davidin äidin kokkaamasta lämpimästä kotiruoasta!). Aina vain kätevämpää!
Illalla käytiin vielä pyörähtämässä kaupungilla morjenstamassa paria Davidin kaveria, mutta väsymys vei voiton ja palattiin melko pian.

Aamulla herään sitten hyvissä ajoin, käyn suihkussa ja syön vähän aamupalaa, kaikki pakattu ja ok, todo muy tranquilo, kunnes vilkaisen kelloon. Eihän tuo ole oikeassa, kunnes vilkaisen toiseen kelloon ja tajuan unohtaneeni siirtää kelloa tunnin eteenpäin! Voi perkele. Sinne meni juna!

Noooh, eipä siinä sitten muuta kun ”David, anteeks kun herätin, mutta ööh, voisinko mä tarkistaa juna-aikataulut koneelta...?” No mutta nou problemo, onneksi ihanaiseen Toulouseen löytyy paljon menijöitä ja junia, joten nappaan seuraavan junan puolenpäivän aikaan ja vaihdan Le Tour de Carolilla, jossa epäonnekseni huomaan, ettei siellä mikään paikka ole auki keskiviikkoisin (?!?), joten päädyn ostamaan lähiapteekista ylihintaisia karkkeja ja keksejä lounaakseni ja päivällisekseni. Onnekseni junalippuni on kuitenkin edelleen voimassa, joten eipähän tullut ainakaan lisäkuluja.

Joten vihdoin keskiviikkoiltana 28 tammikuuta astun jalallani ihanaiseen Chapouun ja pieneen koppiini. Ja kiitän onneani, etten jäänytkään vielä yhdeksi päiväksi Barçaan, niin kuin olin jo jossain välin harkinnut, sillä kotona mulle selvisi, että seuraava päivä, torstai, olisi yleinen lakkopäivä eivätkä edes junat kulkisi. Huoh! Siinäpä olisin jäänyt saakelin La Tour de Carolille ihmettelemään...

Mutta olipa reissu! ^^ Tykkäsin eritoten Lissabonista, se on tosi nätti kaupunki! Ihanan värikäs ja... portugalilainen! :D Tosin hypereloisan Madridin jälkeen se tuntui vähän tyhjältä, sillä iltaisin kaupungin elämä keskittyy vain yhteen alueeseen, Bairro Altoon. Sekin tietty vaikutti, että olin yksin suurimman osan ajasta, toisin kuin muissa kaupungeissa. Mut nooh, tykkäsin silti kovasti! ^^


Hei tässä välin pitää muuten huomauttaa asiasta jota ehkä olette ihmetelleet (tai sitten ette). Mun Picasahan on ollut jo hyvän aikaa täynnä, joten en toistaiseksi pysty lisäämään kuvia. Joten tässä lisätilaa odotellessa... :P Sillä välin kuvat kyllä löytyvät Facebookista ja pienellä viiveellä myös MySpacesta, joten asianomaiset voivat tarkistaa sieltä (jostain niiden satojen albumien seasta...).
Jeps, pientä matkaselontekoa tulossa kaksinverroin myöhemmin, kunhan pääsen mun pieneen Eurotrippailuuni, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. ^^

Hasta luego chavales!