keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Lakkoilua ja maaseudun rauhaa

Hoi taas!

Jatkan taas tätä mun tarinaa, oon tällä hetkellä junassa matkalla muaseuvulle, eli voin taas käyttää ajan hyödyks kirjottelemalla.

Mihinkäs sitä jäätiinkään... Hmm taisin päästä jopa takas Toulouseen. Sittenhän mulla kerkes ollakin ehkä yks normaali koulupäivä ennen kun täällä päätettiin alkaa lakkoilla. Mun koulussahan lakkoillaan joka vuos, poikkeuksetta (saakelin vasemmistohumanistit), mut tällä kertaa ne olivat pikemminkin opettajat, jotka pääasiassa lakkoilivat! Alussa meillä oli ehkä puolet luennoista, koska se oli opettajakohtaista pidetäänkö luentoja vai ei, ja tätä jatkui ehkä semmoset kuukauden päivät (eli pääsin jopa ilmoittautumaan joillekin kursseille, jei!), mut sitten nää meidän grevistit, eli lakkoilijat, päättivät, että eihän se käy että toiset lakkoilee ja toiset käy koulussa, joten ei aikaakaan kun koko kampus blokattiin. Siis käytännössä joka ikisen sisäänkäynnin ja oven eteen kasattiin naurettava kasa tuoleja ja pöytiä, ettei kukaan vahingossakaan pääse sisään. Huoh. Välillä jopa koko kampuksen sisäänkäynti oli parisen viikkoa lukossa, mut muuten on yleensä vähintään kirjasto ja ruokala, sekä muutamat päätoimistot olleet auki.

Minähän en edes tarkalleen tiedä, miksi täällä lakkoillaan, ilmeisesti jotain uutta yliopistouudistusta vastaan, mutta se, mitä tämä uudistus koskee, on mulla aika hämärän peitossa. Meitähän on siis informoitu tosi hyvin, hmmm... Mut pääasia on, että kovaäänisiä pitää olla! Täällä oli alussa harva se päivä (väh. kerran viikossa) mielenosoituksia vähän pitkin kaupunkia sekä tietty useasti viikossa yleisiä kokoontumisia, jossa mietittiin että mitäs sitä tehtäis. Raadikaaleimmin kävi, kun henkilökunnan pitäessä palaveria paikalle hyökkäs nelisensataa naamioitunutta grevistiä hajottaen kokouksen ja mm. tuhoten papereita ja hajottaen paikkoja (tästä alkoi totaalinen blokkaus).

Pari kertaa on myös ollut öitä yliopistolla, eli käytännössä jengi kokoontuu yhteen suurimmista luentosaleista ryyppäämään ja polttelemaan vähän mitä sattuu samalla kun bändit soittaa tai vaihtoehtoisesti vastapäisessä salissa saattaa olla joku leffa, väittely, tms. Mäkin kävin parissa tällaisessa, ihan ensimmäisessä silloin alkuaikoina, jolloin oli tosi paljon porukkaa, loistobändi, kummallinen taideleffa ja hyvä meininki! (ideana/ongelmanahan on se, että meidän yliopisto on ihan hemmetin kaukana, eli käytännössä vain metrolla saavutettavissa, ja metro ei kulje puolenyön ja aamuviiden välillä = pakko yöpyä yliopistolla), mut sitten tässä ehkä kuukauden päivät taaksepäin kun menin tsekkaamaan ehkä neljännen tai viidennen järkätyn yön, oli porukka tosi radikaalisti vähentynyt (lue= ketään ei vaan enää kiinnosta paskan vertaa).

Joten noh, tämä blokkihan siis jatkuu edelleen, lähes neljä kuukautta sen alkamisen jälkeen. Tosin nythän mulla on kuitenkin ollut tiiviit sähköpostiviestittelyt mun proffien kanssa, että mites mahdolliset kokeet, jottei tämä lukukausi mene ihan hukkaan (ja jotta saisin edes ne ensimmäisen lukukauden arvosanat ja kurssimerkinnät!) ja noh yksi koe mulla olikin jo, sekä pitää palauttaa pari kotityötä ja ehkä tehdä vielä pari koetta lisää. Tietenkin olosuhteet huomioonottaen, sillä eihän meillä ole edes mitään materiaalia, josta opiskella.
Välissä kerkes olla pari viikkoa ihan ”oikeeta” lomaakin, mut käytännössä mä siis oon ollut koko toisen lukukauden lomalla. Eli sitten reissun päälle vaan! ;)

Lähinnä aikahan on mennyt nauttiessa vapaa-ajasta kavereiden parissa ja vaan... ollessa. :D Alussa tuli käytyä paljon rinteessä Pyreneillä, sillä meidän (puoliksi toimiva) yliopistoliikunta järjesti halpoja ’sortie du ski’:tä, sillä koululta löytyivät kaikki varusteet, eli maksettavaksi jäi vaan hissilippu ja pieni osa bussivuokraa. Eka kävin kerran suksilla ja sitten pari kertaa laudalla. Samoin maaliskuun alussa iski joku helleaalto tai jotain, siis käytännössä toppikelit, joten tuli pidettyä monet piknikit lähinnä erasmusvoimin. :)

Maaliskuun puolessavälissä häivyin viikoksi maaseudulle yhden hyvän ystävän luokse noin parin tunnin junamatkan päähän pieneen kolmensadan hengen kylään nimeltä Simacourbe, joka taas on lähellä kaupunkia nimeltä Pau (lausutaan ’po’), joka puolestaan on suht lähellä Espanjan baskimaan puoleista rajaa. Siellä sitten lähinnä nautittiin maaseudun rauhasta, käytiin uskomattoman pittoreskeissä pikku maalaiskylissä, soiteltiin kitaraa ja pianoa, sekä pelattiin Guitar Herota. :D Käytiin myös lautailemassa tän mun kaverin perheen voimin yhdellä Pyreneiden suurimmista laskettelukeskuksista ja ajettiin pienillä maalaisteillä satasta viidenkympin rajoitusalueella (sekä ekaa kertaa elämässäni 170 km/h motarilla. Huhhuh!). Ja oon nyt itse asiassa menossa juuri tämän saman kaverin luokse pitkäksi viikonlopuksi (keskiviikosta maantaihin).

Toulousiin kotiuduin maaseudun rauhasta tiistai-iltapäivällä 23. maaliskuuta, ja heti seuraavan päivän illalla lähdettiin Maaritin kanssa Lontooseen, mutta se onkin sitten jo toinen tarina... ;)

À la prochaine!

Ei kommentteja: